treeni

Raskaus, treeni ja kärsinyt ego

Tsiisus mikä viikonloppu takana!
Kyllä tuo muuttaminen vain on joka kerta ihan yhtä syvältä. Ja ihan helkkarin rankkaa. Ainakin raskaana. Olisi ollut tarvetta lisä viikonlopulle viikonlopun jälkeen. Olin ihan loppu molempien päivien päätteeksi.

Onneksi se on ohi ja tässä juuri siemailen aamuteetä meidän uudessa ihanassa asunnossa. Muuton jälkeen paras palkinto on sen uuden asunnon laittaminen nätiksi ja tavaroiden järjestely. Täällä alkaa nyt kunnon "pesän" rankentaminen.

Maanantaina alkoi raskausviikko nro 12.
Aika menee niin nopeasti. Kohta meidän lapsi muuttaa jo pois kotoa.

Tämän ensimmäisen kolmanneksen aikana treenien suhteen on todellakin pitänyt heittää ego roskakoppaan ja olla äärimmäisen armollinen itselleen. Pääsääntöisesti olen päässyt kolmisen kertaa viikossa treeneihin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Olen aikatauluttanut salitreenit aamuihin, koska päivän jälkeen kiinnostus tehdä mitään muuta kuin löhötä on mitätön. Yhdessä vaiheessa alkuraskautta aamuisin oli sellainen jatkuva kuplan tunne kurkussa. Ihastuttava kuvotus – oksetus – olotila jonka takia salitreeni jäivät vain haaveilun asteelle. Sinne olisi menty lähinnä vain yrjöämään roskikseen.

Näinä aamuina tuli antaa itselle periksi. Ei vaan voinut mennä. Välillä lepuutin kolmekin aamua, koska olotila yrjö. Onneksi ei ole tarvinnut herra posliinipönttöä käydä vielä halimassa kertaakaan mutta läheltä on välillä liipannut.

Niinä aamuina, kun olen päässyt salille, niin on ollut aivan turha yrittää tehdä sarjoja niillä painoilla millä tein ennen raskautta. Kiitos burnoutin eivät ne vanhatkaan painot päätä huimanneet mutta nyt on ollut pakko tiputtaa painot siitäkin melkein puoleen. Puhutaan jo kunnon sunnuntain satujumpasta.

Tiedän, että voimien suhteen jaksaisin mutta tuo samperin syke. Ei pysty tekemään raskaalla, koska jo muutaman kyykyn jälkeen syke on aivan katossa ja pakko pitää ihan kunnon lepotauko. Sarjojen aikana on haukottava happea extra tehokkaasti. Hyydyn ja väsähdän aiempaa selvästi nopeammin. Se on 4-5 liikettä per treeni ja kiitti riitti. Tämä on ottanut egon päälle, sillä olen tottunut treenaamaan niin paljon tehokkaammin, kovempaa ja suuremmalla volyymillä.

Hiljalleen alan sisäistämään sen, että tätä koko raskausajan treenivaihetta ei edes kannata ”laskea” mihinkään ylös. Mikään lihas ei juurikaan kehity seuraavan puolen vuoden aikana. Baby varastaa kaiken olennaisen ravinnosta ja jättää mulle ne tähteet mitä jää. Tärkeintä on, että pysyy liikkeessä ja tekee sitten, vaikka sitä satujumppaa mutta kuhan tekee jotain. Ylläpitävää treeniä mikä samalla ehkäisee kolotuksia ja kipuja. Enemmänkin sellainen 9kk kestävä tekniikkaharjoittelu.

Salin lisäksi kävin ihan alkuraskaudesta muutamankin kerran viikossa tankotanssimassa.

Ai, että mä olen niin rakastunut siihen lajiin!
(täältä voit lukea kuinka hurahdin siihen)

Tuo pari kertaa oli kuitenkin mun selälle liikaa. Se meni aivan, siis totaalisen tukkoon. Niin tukkoon, etten kyennyt nostamaan edes 10kg kahvakuulaa ilma, että se sattui, aivastaminen teki tuskaa ja nukkuminen oli ikävää.

Mikään salitreeni ei ole koskaan aiheuttanut sellaista tukkoisuutta. Meni selkätreenit ihan uusille leveleille tämän harrastuksen myötä. Tankotunneilla koko yläkroppa joutuu suuren rasituksen alle minkä vuoksi tein salilla lisäksi vain alakroppaa.

Harmittaa kun tiedän, etten voi jatkaa sitä koko raskauden läpi. Toivon, että kuitenkin mahdollisimman pitkälle.

Istukan kohdasta riippuu tankoilun tulevaisuus. Jos muistan oikein niin edessä oleva istukka antaa myöden treenata kauemmin kuin takana oleva istukka. Tämä liittyi muistaakseni niihin taaksetaivutuksiin, joita tangolla tehdään paljon. Tarvitsee vielä tarkentaa tämä kyllä. Kuulemma eräs yksilö on pyörinyt tangon ympärillä 6kk asti.

Tankotunneilla en aio myöskään enää pyrkiä siihen, että pääsen vaikeustasoilla ylenemään vaan sielläkin jatkossa keskityn parantamaan nykyistä osaamista. Vaikeustasoja tunneilla on kolme erilaista. Olen vasta muutaman kerran käynyt 2 tason tunneilla ja niiden opit riittävät hyvin tässä kohtaa. Harppaus 1. tasolta 2. tasolle oli omaan mieleen ihan valtava.

Näiden selän ongelmien takia oli vähennettävä tankotunnit kerran viikkoon ja koitan lisäksi käydä salilla 2-3 kertaa. Niistä pari erää jaloille ja yksi yläkropalle.

Jooga on nyt suoraan sanottuna jäänyt tauolle, vaikka siitä pidänkin. Tiedän, se olisi mulle tosi hyväksi mutta kun sen pari kertaa skippasi (koska paha olo) niin yllättäen sen on skipannut tämän jälkeenkin. Ehkä mä vielä löydän itseni takaisin.

Olen kyllä ajatellut (mä ajattelen aina hirveän paljon) aloittaa raskausjoogan, kun tämä 1/3 on taputeltu kokonaan. Olen kuullut monen kehuneen sitä. Uskon myös, että se auttaisi niin valmistumaan synnytykseen kuin siitä palautumiseen. Mutta ennen sitä haluan, että nämä aaltoillen tulevat yrjö- sekä muutoin kenkut olotilat hieman helpottavat.

Pidän sormet ristissä, että olotila "normalisoituu" kun tämä raskauden 1/3 alkaa olemaan taputeltu. Sellaisia huhuja olen kuullut.

Siinä missä liikunta auttaa raskauden aiheuttamiin oireisiin ja raskauden jälkeen synnytyksestä palautumiseen niin se auttaa erityisesti mun mielentilaan.

Seinät alkavat hyvin nopeasti kaatua päälle, jos en tee mitään. Liikkuminen auttaa mua purkamaan stressiä sekä muita paineita. Se tuo mukanaan hyvän olon. Tietää, että on tehnyt jotain oman itsensä ja oman terveyden hyväksi.
Nyt tulee vain tottua tähän uuteen aikakauteen jolloin sen suorituksen tehoa ja määrää en päätäkään itse. Sen päättää tällä hetkellä viikunan kokoinen pieni alivuokralainen jonka takia tulee kuunnella entistä tarkemmin mitä mun keho mulle kertoo.

Misten sä pidät huolta siitä ettei seinät kaadu päälle?
Oletko löytänyt jonkun lajin mistä saat kunnon kiksit?

Aurinkoista viikon jatkoa!

-Jenni-

comments powered by Disqus