perhe

Rintaraivareita, salia ja lenkkiä...

Tsaukki!

Tuli sauma kirjottaa, kun en keksi mitä muutakaan tehdä keittiössä näin yhdeksän aikaan illalla, kun se on ainoa paikka, jossa Pötkö suostuu olla tällä hetkellä hiljaa. Sitterissä hytkyen. Häntä on reipas tunti kanniskeltu ympäri kämppää sen toivossa, että rauhottuisi ja keittiöön päädyttiin. Liesituuletin hyrrää, että saadaan tausta huminaa totaalisen hiljaisuuden tilalle.

Täällä siis käynnissä lähes jokailtainen itku-raivari-rumba. Toista kiinnostaa kaikki tätä nykyä niin paljon, ettei malta nukkua päivällä, kun 20min powernappeja niin iltaisin ollaan aina samassa liemessä: yliväsyneitä ja ylikuormittuneita.
Toisen aivot ovat ihan ylikuumentuneet päivän jutuista.

Enää ei siis nukuta edes vaunulenkillä jatkuvasti kuten ennen. Vaunuissa kuomu pitää olla auki tai sitten kitistään sitä, kun ei näe mitään. Ei sinänsä pitäisi olla kovin yllättynyt, että vauva on vaativa ja huomattavan kovan tahdon jo omaava, sillä vanhemmat ovat kaikkea muuta kuin tyyniä viilipyttyjä.

Vauva-arki onneksi on joka päivä erilainen. Koskaan ei tarvitse hajoilla siihen, että huonot päivät taikka yöt jatkuvat monta päivää. Ne ovat joka päivä erilaisia. Ei liian paljon hyvää, eikä liian paljon huonoa. Vaikka nämä illat nyt aika pitkälle samaa kaavaa toistaakin. Mutta sen tietää mistä se johtuu. Tämän hetken neurologinen uusi kehitysvaihe. Ja niitä vaiheitahan sitten tulee jatkuvalla syötöllä seuraavat 18 vuotta varmaankin.

Kauankohan menee tämän postauksen tekoon, sillä toinen ei siihen anna tämän enempää aikaa…nyt taisi lorahtaa vaippaan jotain…gotta go…

----------------------------

Seuraava päivä ja toinen kirjoitusyritys.

Tultiin juuri kotiin vaunulenkiltä ja pikkuherra, ihme ja kumma, jäi vielä nukkumaan vaunuihin. Jotka tosin kiikutin keittiöön liesituulettimen kohinaan. Haha!

Viime yön hän nukkui hyvin siitä huolimatta, että ilta olikin taas pieni raivari kaaos. Ensimmäiset 3,5h putkeen ja siihen perään toinen lähes 3h pätkä.
Itse tosin heräsin ensimmäisen erän jälkeen tunnin välein jostain syystä. Pötkö varmaan mölisi unissaan, sillä hänestä on tullut todellinen mölyapina. Keskimäärin meidän yöt menee juurikin 2-3h uni pätkissä.

Oon käynyt joka päivä liikkumassa. Koko tämän kahdeksan viikon aikana oon varmaan kolme päivää istunut täysin sisällä. Käveltyä tulee ihan pirusti viikoittain ja oon päässyt huikeat kolme kertaa jo salille. Sinne oli niin kiva palata!

Koitan päästä sinne kolmisen kertaa viikossa silloin, kun Antin vapaat sen mahdollistaa. Hän pärjää hyvin Pötkön kanssa kotona sen ajan.

Muutamaan otteeseen olen himatreenejä tehty mutta joku pikkuinen tuppaa keskeyttämään ne treenit jokaisen sarjan välissä niin niiden tekoon menee vähän maku. Välissä kun saattaa olla kakkavaipan vaihtoa ja imetyksen tarvetta.
Salilla ne treenit sujuvat huomattavasti tehokkaammin, kun kukaan ei häiritse ja saa keskittyä vain siihen olennaiseen.

Oon sellainen tyyppi, kuka tarvitsee omaa aikaa. Ollakseni parempi kumppani, vaimo sekä äiti mun tarvitsee saada sitä aikaa, kun en ole noista asioista mitään. Aikaa vaan mun itseni kanssa.
Viimeiset 8 viikkoa Pötkö on varastanut tämän oman ajan multa lähes kokonaan. Olen ollut hänestä vähintään 10m säteellä koko ajan.
Kun mä pääsen salille yksin, yksin vain sen hetken ajatusten kanssa, mitä siellä salilla ollaan tekemässä, niin se on jotain äärimmäisen rentouttavaa, vaikka ei sinne rentoutumaan olla mentykään.
Ja vaikka se on vain tunti poissa tästä vauva arjen kuplasta mutta se tekee fyysisesti sekä erityisesti myös henkisesti todella hyvää.

Ja salilta on aina ihana mennä takaisin kotiin. <3

Sit toki mun tarttee antaa itselleni treenien ohella myös hoivaa. Tehtiin diili Antin kanssa, että ennen kuin aletaan laittamaan lapsilisä säästöön Pötköä varten, niin tämän imetyksen ajan, kun mun selkä, hartiat ja niskat ovat kovilla niin mä käytän sen rahan kahden viikon välein hierontaan.

Tekee muuten niin eetua! Käynyt nyt kaksi kertaa jo hieronnassa.
Ja taas se on aikaa poissa vauvakuplasta minkä takia se tekee hyvää myös henkisesti.

Vaikka vauvakuplassa on ihana olla niin sieltäkin on päästävä tasaisesti pois, jotta mä voin olla siinä kuplassa iloinen ja onnellinen. Sillä, niin kuin kaikessa, niin ei mistään asiasta (ihanastakaan) saa vetää övereitä tai se alkaa maistua puulta. Sama pätee tässäkin.

Mitähän sitä vielä kertois, kun tyyppi edelleen nukkuu…

Täällä voidaan kaikin puolin tosi hyvin vaikka siihen arkeen kuuluu myös kaikki ne vauva-arjen haasteet.

Pötkö kehittyy nyt ihan hurjaa vauhtia. Joka päivä huomaa miten hän on oppinut tai hiffannut jotain uutta.
Hänen aivoissa käy ihan mieletön kuhina. Onneksi on ”The wonder weeks” puhelinsovellus joka kertoo kattavasti aina, mikä neurologinen vaihe on menossa ja millaisia vaiheita on tulossa.
Osaa paremmin ymmärtää Pötköä, kun hänen käytös muuttuu jatkuvaan tahtiin. Tietää mitä siellä pienessä kuupassa tapahtuu.

Mun sydän sulaa kun mä näen hänen hymyilevän tai kun hän naurahtaa niin se on jotain niin en-tiedä-miten-voisin-kuvailla-tunne.

Vaikka hän olisi huutanut kaksi tuntia putkeen, niin kun sieltä tulee se hymy ja nauru tai, kun hän nukahtaa ja näyttää niin ylitsepääsemättömän söpöltä, niin kaikki epätoivon partaalle vieneet ajatukset menneestä kahdesta tunnista unohtuu ja hän saa kaiken anteeksi. <3

Pötkö 4 päivää vs. Pötkö 8 vkoa.

Hän myös kasvaa IHAN LIIAN NOPEASTI!

Tyyppi painaa nyt 8 viikkoisena jo kuutisen kiloa ja kasvanut varmaan 10cm pituutta. Ensi viikon neuvolassa tarkentuu tämän hetken tarkat mitat.
Hän on muuttunut rimpulasta, niin heiveröisestä vastasyntyneestä jämäkäksi vauvaksi. Hän kannattelee jo tosi hyvin päätä ja jalat vispaa matolla siihen tahtiin, että jätkällä ei kauaa mene sen jälkeen ryömimiseen kun se pää vain ensin pysyy ylhäällä.

Ei tosissaan ole mikää ”löysä” vauva. Hän on kunnon jötikkä. Jolla on jo selvää omaa tahtoa. Eipä tosin kahdesta temperamenttisesta ja vahvat mielipiteet omaavasta vanhemmasta voi kuvitella tulevan mitään muuta.
Myös ruokahalu on samaa kastia meidän kanssa. Ihan sama mistä lähteestä, tissistä vai pullosta se rintamaito tulee niin kaikki kelpaa. Ja sitä syödään niin ahmien, että tulee maidot välillä nenästäkin ulos

No nyt mä jätän tämän tähän. Tuli sanottua kaikki olennainen ja Pötkö meinaan ääntelee sihen malliin nyt, että kohta huudetaan. Heippa!

Aurinkoista viikonloppua!

-Jenni-