treeni

Treeniä, herkkuja, kortisonia ja univajetta

Moikkunen!

Kuluneet pari kuukautta ovat olleet hyvin vaihtelevia, siis aivan kaiken suhteen.
Mulle ja meille on kuulunut hyvää, paskaa, ok:ta, aivan persettä ja vaaleanpunaista rakkautta. Fiilikset hyppivät päivän tai siis jo tunnin aikana ääripäästä toiseen.
Tää vauva-arki tuo kyllä ihan jokaisen mahdollisen puolen ihmisestä esille yhden päivän aikana.

Mutta nyt oli tarkoitus kirjoittaa treenipostaus pitkästä aikaa, niin tässä tulloo sen puolen kuulumisia...

No sehän menee niin, että silloin kun nukutaan hyvin eli vain parilla heräämisellä yön läpi, niin luonnollisesti jaksan ja palan halusta päästä treenaamaan.
Näitä hyviä öitä kylläkin tulee yllätys, yllätys suhteessa huonoihin öihin paljon vähemmän.
Sen tietää, että kun muutama yö menee nappiin niin perään tulee vähintäänkin tuplat tai viikko ihan katastrofi meininkiä.

Oliver pitää tällä tyylillä hyvin huolen siitä, että hän jää ainokaiseksi lapseksi.

Kun yössä herää sen 1-2h välein ja/tai ei vaan saa itse stressin takia unta, niin treeneihin ei ole ollut mitään järkeä mennä, kun pumppu lyö maksimi sykkeissä jo pelkästä kävelystä.
On tullut muutama viikon sekä kahden viikon mittainen jakso, kun on ollut aivan poikki ja päivät pelkkää selviytymistä aamusta iltaan.

Perus vaunukävelyllä käyn kyllä olotilasta riippumatta tosi usein. Raitis ilma tekee hyvää ja saan sen hyvän fiiliksen, että tein edes jotakin hyödyllistä.
Kuinkahan monta kilsaa sitä on viimeiseen 6kk mahtunut? Ihan sairaasti.

Kaikesta liikunnan epäsäännöllisyydestä huolimatta on kroppa hiljalleen alkanut lähestymään raskaus prokkista edeltänyttä aikaa. Aika näyttää saako tämän kropan vielä sen näköiseksi mitä se oli ennen hormonihoitoja ja lihotuskuuria.

5kk synnytyksestä

Synnytyksestä tulee huomenna 6kk aikaa (mun pikkuinen on jo puoli vuotias minimies!!!) ja noin kuukausi takaperin mun tyhjä masu ja silmäpussit näytti tälle. Vielä siinä on alavatsan päällä vähän pullataikinaa ja vyötäröltä löytyy käsille sopivat kahvat mistä ottaa kiinni.
Ne kahvat ovatkin hyvä mittari tälle "takaisin kuntoon" prokkikselle. Kun jenkkikset ei enää pursua farkkujen vyötärökaistaleiden yli niin i'm done.
Sillä isompia farkkuja en aio ostaa.

Noi huonot yöt tuovat mukanaan ihan jäätävän makeanhimon. Aina kun yöt menee hyvin on helppo kieltäytyä ja pysyä ruodussa mutta, kun se katastrofi viikko taas alkaa niin johan rapisee suklaapatukoiden kääröt.
On se jännä miten mieli hakee niistä sitä pientä mielihyvää, dopamiiniä ja nopeita hiilareita, että selviää niistä päivistä.

Arvostan nyt ihan uudella tapaa niitä mun äiti-asiakkaita joille vaan tokaisin uuden ruokavalion esittelyn myötä; 
"Nyt loppui päivittäinen herkuttelu. Sun herkkupäivä on tästä eteenpäin kolmen viikon välein ja siinä välissä selkäranka pysyy kovana kuin sementti." 
Ja moni heistä piruvie tekivät työtä käskettynä. 

Nyt vaan kysyn näin samassa tilanteessa olevana, että miten???

Sillä syötyhän tässä on. Mitä sitä kieltämään.
Sekaan mahtuu koko tämän 6kk ajan päivittäin niin fiksuja valintoja, että myös herkkuja.
Yhdessä vaiheessa suuhun meni herkkujuttuja päivittäin. Joskus se oli kohtuullisesti vain pari palasta suklaata. Joskus taas se toinen ääripää eli kahvin kylkeen muffinssi, ruoan perään jäätelöä ja vielä illalla vähän jotain hyvää.

Siinä kohtaa tää mun ”takaisin kuntoon prokkis” otti pienen aikalisän. Selkäranka on siis ollut tosi löysä, koska ne huonot yöt ja sokerikoukku. Suklaa ja karkki onkin saanut ihan uuden merkityksen äitiyden myötä. Se tuo nykyään ihan uudenlaista mielihyvää.

Ja vaikka mun hinkit ovat ihan jäätävät meijerimasiinat niin imetys ei ole toiminut mulla ensimmäisten viiden kilon jälkeen yhtään laihduttavana tekijänä. Se lähinnä pitää huolen siitä, ettei toi taannoinen herkuttelut tuonut kiloja takaisin.
Heti kun maltan olla edes viikon tai jopa kaksi syömättä herkkuja tai syön niitä edes vähän maltillisemmin niin alkaa tapahtua edistystä kuontalon kiristymisessä (yllätysten jysäys).
Pyrin tästä tulleen motivaation myötä pysyä tässä maltillisessa herkuttelussa. Ei päivittäin. Jokunen mini herkku viikossa. Parin kolmen päivän välein. Ei ylensyöntiä - paitsi tietty satunnaisissa buffet syömingeissä.

Kävin muuten ottamassa kortisoni pistoksen vasemmassa kädessä jo kohta kolmisen kuukautta vaivanneeseen peukalon jännetupen tulehdukseen.
Sitä ennen vedin siihen lähes 100kpl tulehduskipulääkkeitä, Voltarenia, kylmä-kuuma hoitoa, kävin fyssarin juttusilla ja jumppasin kättä fyssarin ohjeiden mukaan. Ilman mitään vaikutusta parempaan. Siihen sattui aina ihan saatanasti, kun se meni vähänkin väärään asentoon. Eli noin tsiljoona kertaa päivässä.
Mua ei todellakaan kiinnostanut napsii lääkettä enää, varsinkaan näin imetyksen aikana. Tarpeeksi kauan kun asiasta napisi terveysasemalla niin johan sieltä tuli vihreetä korttia pistokselle. 

Meidän oli tarkoitus vähentää imetystä ja siirtyä korvikkeeseen tuon rasitusvamman takia mutta kuinka ollakaan meidän minimies on todennäköisesti allerginen lehmänmaidolle (kuten Antti pienenä) ja nyt odotellaan allergiatesteihin pääsemistä.
Ollaan kokeiltu apteekin maidottomia korvikkeita huonolla menestyksellä. Ne ilmeisesti maistuu Oliverista ihan kuralle eikä hän tota tuttipulloa myöskään tällä hetkellä fanita yhtään. 

On muuten aika helkutin jees ja samaan aikaan outoa olla ilman jatkuvaa kipua peukalossa. Sitä tottui elämään jo tuki kädessä ja niiden jäätävien kipupiikkien kanssa.

Tästä innostuneena aloitetaan Oliverin kanssa äiti - vauva jooga nyt talven ajalle. Rasitusvamman takia jooga eikä mikään käsien varassa oleva laji tullut kuulonkaan ennen tuota kortisoni piikkiä.

Jooga tekee hyvää niin moneen asiaan. Suurimpana varmaan mun pääkoppa. Josko minäkin oppisin rentoutumaan vauvan läsnäollessa niin hyvin, ettei jatkossa heräisi jokaiseen pieneenkin äänähdykseen. Oppisin antaa itselleen ikään kuin luvan nukahtaa syvään. Uskoa siihen ettei se vauva yhtäkkiä mihinkään kuole eikä sille mitään pahaa satu mun nukkuessa.
Jooga vahvistaa hyvin myös keskivartaloa ja muutoinkin kehon hallintaa kauttaaltaan.
Se on niiden huonojen öiden jälkeen juuri sopivaa, lempeämpää rasitetta kropalle. Sillä salilla en osaa ymmärtää asiaa nimeltä "kevyesti". Tai on ne painot edelleen kevyet kun ei kroppa jaksa nostaa raskaita kuormia mutta tähän kehnoon palautumiseen nähden teen siellä vähän liian rankasti kuitenkin.

Mikäli kivut pysyy poissa nyt pari viikkoa niin tartun uudelleen myös tankoon kiinni. Otti niin päähän silloin, kun tankoilu jäi yhteen kertaan ennen tuota rasitusvammaa niin nyt on kova halu takaisin sen ympärille.

Tiedän, ettei kortisoni poista itse ongelmaa vaan pikemminkin turruttaa vain kivun ja tämä into aloittaa kaikkea mitä ei ole voinut tehdä voi vielä kostautua, kun pistoksen vaikutus lakkaa. Sitten hajoillaan lisää mutta nyt aion nauttia kivuttomasta kädestä niin kauan kuin mahdollista.
Tosin aina voi myös olla se mahdollisuus, että jooga ja tankoilu auttaa ongelmaan eikä kipu palaa enää.

Tähän loppuun yhden päivän treeni josta tuli super hyvä fiilis! 
Aikaansaanut olotila viikon tauon jälkeen. Se koostuu kahdesta liike patterista, kummassakin patterissa kolme liikettä. Eli nopea 30min rykäisy koko kropalle.

1. PATTERI x 4

  1. Sumoveto x 10
  2. Leuat x 8-10
  3. Jalannostot roikkuen x 10 (videolla näkyy hyvin miten vatsalihasten erkauman kohdalle nousee vielä mini kumpu - tarkoittanee, että mun kohdalla tämä liike jää toistaiseksi vielä sivuun)

2. PATTERI x 4

  1. Takakyykky x 10
  2. Sissikyykky x 10
  3. Sivuaskelkyykky x 12

Oon alkanut diggailla näistä patteri harjoituksista. Niistä saa joka lihakselle vähän liikettä, kun koskaan ei tiedä milloin pääsee seuraavan kerran jumpalle.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Kivaa uutta viikkoa!

-Jenni-

Vaatteet: www.guudmuud.com