perhe

Vihdoinko meilläkin nukutaan?!

Kerroin täällä aiemmin, kuinka pidimme Oliverille tassuttelu unikoulua MLL ohjeiden mukaan. Se ei kuitenkaan tuottanut täysin haluttua tulosta.

Suhteellisen vakioksi muodostuneet herätykset olivat klo 19 nukkumaan menon jälkeen lähes poikkeuksetta klo 01/02 välillä sekä klo 04/05 välillä.
Edelleen liikaa mun makuun ja useimmiten harmistus rumba kesti parhaillaan 30min -1h ajan jonka jälkeen sitä on itse niin valveilla ettei omasta unesta mahda tulla enää mitään..
Ja mä haluan saada tai ainakin parhaani yrittää siinä, että ne urbaanina legendana pidetyt 12h yöunet olisivat meillekin joskus mahdollista.

No se ei ihan heti toteutunut, kun O:lla alkoi ilmeisesti hammaskivut. Mun pieni ahmatti, jolle kelpaa lähes mikä tahansa ruoka lopetti täysin syömisen.
Mikään ei kelpaa, ei lämmin, ei kylmä, ei puuro, ei sose, ei marjamössöt, ei viilentävät purulelut eikä jäiset imemispalat. Pelkkä tissi. Siihen ei vaikuttanut edes särkylääkkeen anto.
Hyvällä tuurilla sain 200g ruokaa suuhun vanhan 800g sijaan.
Ja tämä toi yösyötöt takaisin kuvioihin koska voin vaan kuvitella, että tuo lähes kilon ruokavaje kyllä laittaa tissin maistumaan astetta enemmän. Ja niinhän se maistuikin.

Tuntui, että palasimme ajassa kuukausia taaksepäin niihin tiheän imun kausiin. Päivät kitistiin, roikuttiin kiinni lahkeessa ja tississä. Yöllä itkettiin parin tunnin välein ja saatoin syöttää jopa kolme kertaa yön aikana.
Siinä kohtaa tassuttelu ei enää kiinnostanut vaan päädyin siihen, että tyyppi tuli takaisin viereen ja tissi suussa nukkumaan.

Ja näiden lisäksi asia nimeltä eroahdistus tuli myös visiitille. Jos Oliver jäi hereillä ollessa Antille, niin se oli kuulemma lähes tunnin huuto show ja rauhallisesti oltiin vain sylissä. Jos läksin kun tyyppi nukkui, niin se oli ihan okei.
Aina ne lähdöt ei vaan päikkäreiden kanssa mennyt yks yhteen.

Päivät meni siis kohtuu perseilyksi. Mä vihaan hampaita. Ja eroahdistusta.

Ongelmista huolimatta oli pakko palata unikoulun pariin, sillä tissin ja mun vieressä nukkumisesta ei saanut muodostua uutta normaalia tapaa Oliverille.

Tällä kertaa pyysin siihen apua. Jotta homma saadaan eteenpäin kunnolla. Instagramissa nimimerkki sleepy.fi tykkäsi kuvistani ja sen profiilin alta paljastui vauvojen uniasioihin perehtynyt unikonsultti.

Luin hänen nettisivuiltaan seuraavan tekstin:

”Valvottuani kolme, loputtoman pitkältä tuntuvaa vuotta esikoiseni kanssa, päätin toista lastamme odottaessa tehdä jotain toisin, alusta alkaen. Luin kaiken käsiini saamani kirjallisuuden unesta, mutan olin edelleen ymmälläni; Tietoa oli paljon, mutta se oli usein hieman ristiriitaista, enkä oikein tiennyt kenen näkemykseen uskoa.

Lopulta päätin aloittaa opinnot aiheen piirissä, ja sertifioitua lasten unikonsultiksi.

Emma Purduen sekä BSC:n opastuksella oivalsin, että jokaisella lapsella ja vanhemmalla on oikeus nukkua yönsä hyvin. Opin, että nukkumaan voi opetella lempeästi jo ensimmäisistä viikoista lähtien, ilman kyyneliä, ja että nukkuminen on kokonaisvaltaista; Hyviin uniin vaikuttavat terveiden unitottumusten ja oikean uniympäristön lisäksi myös mm. päivän rytmitys sekä lapsesi ruokavalio.

​Koska unella on valtava merkitys koko perheen hyvinvoinnille ja jaksamiselle, haluan auttaa myös sinua ja lastasi löytämään unen suloisen lahjan, lempeästi, lapsesi sekä sinun tunteistasi kuunnellen!”

Tämän enempää koko sivustoon tutustumatta laitoin heti Marialle viestiä, että olisiko hän kiinnostunut yhteistyöstä.
Ja mikä mahtavinta hän oli.

Klikkaa Marian sivuille.

Sovimme, että tämän yhteistyön merkeissä hän tulee tapaamaan meidän koko perhettä, jolloin laaditaan meidän arkeen sopiva suunnitelma. Tämän jälkeen parin viikon ajan seurataan, kuinka meille menee.

Ennen tapaamista Maria lähetti ensin sähköpostitse kattavan kartoituskyselyn, jossa hän tiedusteli kaikkea mahdollista vauvaan, vanhempiin, nykyiseen nukkumiseen, päivän rytmeihin, syömisiin ja puuhasteluihin asti.

Viikko myöhemmin koitti tapaaminen. Maria oli aivan ihana tyyppi. Lämminhenkinen ja hänestä huokui se intohimo näitä uni-asioita kohtaan ja halu auttaa perheitä saamaan yöt paremmiksi.
Vähän sama juttu, kun itse voin puhua tuntikausia terveellisen ruoan ja liikunnan vaikutuksesta hyvinvointiin, niin hän taas lasten unesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Intohimolla ja rakkaudella työhönsä suhtautuvaa ihmistä on ihana kuunnella. Hän oli käynyt ajatuksella läpi lähettämäni kartoituksen. Istuttiin meidän olohuoneen lattialla ja Oliver mönki ympyrää siinä meidän kaikkien välillä.
Maria kyseli kartoitukseen tarkentavia kysymyksiä, kertoi meille vauvojen unesta sekä uneen vaikuttavista tekijöistä. Ne tekijät huomioiden hän kertoi mitä me voidaan tehdä toisin Oliverin öiden suhteen.

Uutena juttuna tuli se, että ne kuuluisat rutiinit kohti hyvää yötä starttaavat jo aamun ensimmäisistä päikkäreistä. Päiväunien pituuksilla on väliä ja sillä missä kohtaa päivää ne tulevat. Aamupäivän unet tulee olla lyhyemmät kuin iltapäivän päikkärit.

Iltarutiinia muokattiin, niin, että myös Antti pystyy sen tekemään. Pääpaino oli siinä, että tissi ei ole osa sitä viimeistä ”juuri ennen nukahtamista” olevaa iltarutiinia. Se on osa iltapalaa mikä tulee tätä viimeistä rutiinia aiemmin.

Maria oli kirjoittanut kaikki asiat, vinkit ja suunnitelmat erilliseen vihkoon mikä jäi meille.
Siitä tykkäsin paljon. Olen listojen ja ohjeiden vähän liian orjallinen noudattaja. Kun menen by the book, niin en lähde sivuraiteille. Ei tarvitse ajatella näillä surkeilla maitoaivoilla, kun on selkeä kaava, miten se päivä pyritään toteuttaa aamusta lähtien.
Vihkosta löytyi myös vinkkejä siihen mitkä asiat ruokkivat hyvää unta. Muun muassa ruokaan ja hyvään uniympäristöön liittyen.

Ympäristö meillä olikin jo lähes kohdillaan: viileä +19 astetta huoneessa, pimennysverhot, unipussi, turvallinen ”uniriepu” ja kohina ääni tuudittamassa uneen. Ympäristöstä muokattiin vain se, että tästä lähtien ”white noise” kohina ei vain tuudita uneen vaan soi tauotta koko yön. Ja myös päiväunilla. Aina kun nukutaan kotona sisällä. Ulkona nukkuessa erilaisia ääniä tulee muutoinkin.
Hyvää uniruokaa on mm. kana, kalkkuna, pähkinät, banaani, viljat ja pavut. Lähteet joista saa sinkkiä, rautaa, proteiinia, magnesiumia ja hyviä rasvaa.

Siitä alkoi kahden viikon seuranta ja Oliverin ”unilogin” ylös kirjaaminen.

Ensimmäinen viikko oli öiden osalta karua luettavaa. Syömättömyys, uudet ilta-ja päivärutiinit, mentaalinen ja fyysinen kehitys, eroahdistus, hampaat, satunnainen iltakuumeilu ja nuha tekivät öistä aikamoista helvettiä.

Oli hyvä, että kirjattiin öiden kulkua ylös, sillä ei niitä muista ulkoa. Ei sitten millään.

Kirjaamisesta huomasi hyvin, kun esimerkiksi yöllä tiettyyn aikaan herääminen alkoi toistaa itseään, eli siitä tuli rutiini eikä satunnainen herääminen. Jokainen yö toisti samaa kaavaa, herättiin itkemään 23 / 02 / 04 aikoihin.
Yleensä pari ensimmäistä heräämistä hoitui tassuttelulla mutta tuo aamuyön herääminen on muodostunut vakioksi ”nyt tässä kohtaa saa sitä tissiä”-heräämiseksi.
Välillä oltiin kaksi tuntia hereillä keskellä yötä yrittäen nukuttaa Oliveria mutta ei hän nukahda ennen kuin tissi tuikataan suuhun. En käsitä miten toi lapsen kestävyys noissa öiden ”painimatseissa” on niin jäätävän kova.

Miten NOIN PIENI jaksaa valvoa ja itkeä niin kauan?

Onneksi nuo öiset maratonit lyhentyivät päivien edetessä. Se kahden tunnin show oli seuravana yönä ”vain” 1,5h ja sen jälkeen enää 50minuuttia jne…
Ja onneksi Antti oli vapailla hoitamassa yövuoroa, niin mä sain nukkua ja hoidin vuorostaan päivät sitten enemmän.

Mun oli aivan turha mennä öisin näiden maitokannujen kanssa Oliverin huoneeseen. Siitä ei tullut yhtään mitään. Hän ei rauhoittunut silloin ollenkaan, koska haistoi maidon olevan samassa tilassa.

Marian kanssa laitettiin viestiä keskimäärin joka kolmas päivä ja viikon jälkeen soitettiin ja tuumittiin lisää, miten öistä kitketään herätyksiä ja se tissi kokonaan pois. Ettei se tule edes aamuyöstä kuvioihin mukaan.

Uudet suunnitelmat eivät ehtineet päästä edes alkuun, kun Oliver sairastui ensimmäistä kertaa kunnolla. Lähes kuukauden kestänyt flunssa toi mukanaan jälkitaudit. Oliverilla todettiin korvatulehdus ja alkava keuhkokuume. Oli sanomattakin selvää, että päivisin pieni saa nukkua ihan niin kauan kuin haluaa ja jos yöllä tulee hätä, niin lohtua annetaan tissistä. Korkea kuume vaikutti tietenkin myös ruokahaluun ja tissistä tuli taas uudelleen ravinnon lähde.

Sairastelupäivien aikana huomasimme, että kun pikkumies sai nukkua aamupäivällä pidempään eikä häntä herätetty kiukkuisena kesken unien, niin tuolloin hänen yöt olivat parempia.

Nyt viimeisistä viidestä yöstä neljä kertaa Oliver on mennyt nukkumaan klo 18.30-19.30 aikavälillä ja nukkunut klo 04-05 asti putkeen. Eli siihen ”nyt tässä kohtaa saa sitä tissiä”- heräämiseen asti.
Mitään muuta Marian ohjeista ei olla muutettu kuin aamupäivän päikkyjen kestoa. Annettu nukkua hieman pidempään kuin mitä neuvottu.
Vielä en huudata, että alku-ja keskiyön heräämiset ovat historiaa mutta tämä vaikuttaa nyt positiiviselle.

Pieni mies on hyvää tahtia parantumassa, ruokahalu on löytynyt uudelleen ja mikäli näin jatkuu edes siihen asti, että Antilla alkaa taas vapaat, niin sitten aloitetaan vieroittaa myös aamuyön tissistä pois.

Ei ollut ihan se mutkattomin unikoulu. Haasteita ja muuttujia oli enemmän kuin riittävästi sekoittamassa pakkaa koko ajan uudelleen. Kahden viikon seuranta on nyt ohitse mutta jatketaan hyvillä mielin Marian opeilla eteenpäin.

Suosittelen lämmöllä ottamaan häneen yhteyttä, mikäli teilläkään ei nukuta hyvin.

Täältä löytyy hänen nettisivut sekä instagram.

JA BY THE WAY TÄNÄÄN SE VIHDOIN TAHPAHTUI!
Yksi sahalaita on tullut monen, monen kuukauden odottelun ja kärvistelyn jälkeen ikenestä läpi! JEE!!

-Jenni-

*Sleepy.fi palvelu saatu veloituksetta blogi-ja Instagram yhteistyön johdosta.