puutarha

Puutarhamme muodostumisesta

Vaikka puutarhamme on nykyisin hurjan suuri, ei se sitä aina ole ollut. Tätä pihaa ei ole todellakaan rahalla rakennettu vaikka luonnollisesti jokunen euro on kasveihin, hiekkaan ja kiviin uponnut;) Haluan tuoda tämän esille, koska äkkinäinen voisi luulla ihan toista!

Puutarhaohjelmia katsellessa moni varmasti vaipuu epätoivoon, ettei tuollainen lopputulos omassa pihassa ole koskaan mahdollista, kun näissä koneet pyöräyttää pihat valmiiksi parissa päivässä...eihän tällaisella tavan duunarilla ole koskaan mahdollisuutta moiseen, eikä isojen lainojen lisäksi kaipaa enää lisätaakkaa!

Haluankin kannustaa omalla esimerkilläni, että runsas puutarha on mahdollista saavuttaa ominkin käsin. Kysyy toki vuosia, huumoria, viitseliäisyyttä, pitkää pinnaa ja paljon paljon työtä... mutta tämä kaikki palkitaan kyllä lopulta!

Keväällä 2009 kaikki lähti liikkeelle nurmikon istutuksesta. Oli yksi simppeli kukkapenkki pihan reunalla ja muutama tuija nurmialueen ulkopuolella. Tämä oli kuitenkin ainut vaihtoehto alkuun, ettei koko piha heinittyisi hallitsemattomaksi.

Seuraavat kesät kaivoin, ja vain ja ainoastaan kaivoin, että pääsin istuttamaan jotain... käsipelillä siis mentiin ja lapset aina mukana. Meillä ei ole viety lapsia hoitoon äidin aherrusten tieltä vaan porukassa on pihakin rakentunut. On vaatinut varsin paljon viitseliäisyyttä kylläkin, sitä ei käy kiistäminen;)

Perennoista suurinosa oli saatuja, ja niitä sitten jaettiin, että saatiin maata peittoon. En itsekkään muista tarkalleen pihan kehitystä, suuruudenhulluna sitä on askel kerrallaan haalinut ja vallannut aina vain lisää ja lisää alaa...

Taivastelijoita on ollut vuosien varrella riittämiin " ettet kai kuitenkaan noin isoja kukkapenkkejä ja eiköhän lyhyempikin pätkä polkua riittäisi??!!" Tässä pihavouhotuksessanikin olen kuitenkin pitänyt pääni ja ollut päättäväinen, määrätietoinen ja luottavainen tekemisiäni kohtaan! Minut tuntevat tietävät, että minua on ihan turha toppuutella, kun olen saanut jotain päähäni!

Mieheni jaksoi muutaman kesän olla sitä mieltä, että eiköhän jo alkaisi olla valmista, mutta nykyään ymmärtää elämääni pihalla... ja ettei tämä piha tule koskaan valmiiksi. Hän on tullut tarvittaessa apuun miestä vaativissa hommissa, mutta en ole koskaan olettanut, että hänen pitäisi olla se, joka lapioi ja kärrää, ja itse hoitelisin vain kevyemmät hommat! 

Parin isomman istutusalueen myötä halusin sorapolut istutuksia kiertämään. Siitäpä se ajatus sitten lähti, että kaikki polkujen ulkopuolelle jäävä nurmikko kaivetaan istutusten alta pois. Parille kesälle siinä olikin riittävästi tavoitetta! Alue kerrallaan on siis ollut helppo lapioida kohti päämäärää. 

Piha- allas ja kasvihuone löysivät paikkansa ihan itsestään, ilman mitään suurempia suunnitelmia, niille oli jäänyt juuri täydelliset paikat pihalta! Monet asiat puutarhassa ovat vain loksahtaneet paikoilleen! En itse ole tykännyt missään vaiheessa suunnitella mitään liian valmiiksi. Ajatus ja ideat elävät kokoajan, ja se tästä puutarhailusta tekeekin niin kivaa!

Tulevana kesänä ollaankin toista kertaa siinä tilanteessa, että suurimmat kaivaukset on tehty. Ei sillä, että lapioinnit loppuisivat, aina pitää olla muokkaamassa ja keksimässä uutta...luonnolleen kun ei vaan mitään mahda! Istutusalueita peittävä kuorikate jättää aikaa just kaikelle kivalle näpräilylle, kitkettävää kun ei juurikaan haitaksi asti ole!

Toivottavasti moni saa kimmokkeen käydä ideoimaan ja rakentelemaan puutarhaansa omin voimin, kaikki on mahdollista, kun vain tarpeeksi halua ja tahtoa riittää! Ja mukavaa tämän olla pitää! Täällä ainakin innolla odotellaan kesää ja uusia ideoita...

comments powered by Disqus