Käsityö

Syntymälahjaksi saatuako tämä valtava palo kaikkeen käsillä tekemiseen?!

Olen vahvasti sitä mieltä, että taito ja kipinä kaikkeen käsillä tekemiseen on osittain synnynnäistä. Itse olen pienestä pitäen väsännyt kortit ja lahjat itse, kantapään kautta opetellut neulomiset, virkkaamiset ja ompelut. Toki neuvoja ja oppeja olen suvun naisilta ja koulun käsityötunneilta saanut, mutta pääasiassa kokeilujen kautta on opittu. 

Yksi huomioitava seikka on loppumaton halu ideoida ja inspiroitua vuodesta toiseen. Välillä sitä itsekkin havahtuu kauhistelemaan, kun kodin joka nurkassa on joku projekti menossa, että eikö olisi vain helpompaa heittäytyä sohvalle??!! Niin sitä luulisi, mutta pelkkä oleilu ei anna itselleni mitään...ammennan virtaa arkeen näistä puuhailuistani! Edes lapset ja kiireinen arki eivät ole onnistuneet tukahduttamaan tätä valtavaa paloani touhuta ja toteuttaa visioitani;) Päinvastoin, tätä pyörää ei tunnu pysäyttävän mikään. Isona osana täytyy nostaa esille myös ehkä hieman normaalia touhukkaampi luontoni!

Haasteensa on ollut ottaa lapset osaksi tekemisiäni. He ovat saaneet tehdä ja touhuta rinnallani alusta alkaen. Materiaalit ovat olleet kaikkien yhteisessä käytössä ja varsinkin kuopus on keikkunut mukana kynä ja sakset kädessä jo alle vuoteisesta. Siivoamista ja raivailua on tosiaan riittänyt moninverroin aikaansaannoksiin nähden;) ja näin on usein vieläkin... 

Ompelupiste on ollut viimeaikoina tehokkaasti käytössä! Ja sen kyllä huomaa...

Omien lasteni kohdalla huomaan hyvin tämän verenperintönä siirtyneen taidon. Esikoisessa näen itseni lapsena, hänellä on aina joku käsityö meneillään. Ja itsenäisesti hän yleensä työnsä suunnittelee, kaavoittaa ja ompelee;) Neuvoja ei liiemmin oteta vastaan, ja työn valmistuttua ihmetellään housujen huonoa istuvuutta...niin tuttua itsellenikin! Polte tekemiseen täytyy olla valtava, kun mahdotonta ei tunnu olevan olemassakaan...ja suuri taito on muokata näkemänsä mallit omille taidoille sopiviksi! Tätähän teen itsekkin paljon, sovellan laitanaan kaikki olemassaolevat ohjeet. 

Tulevaisuuden haaveena olisi neulominen ja virkkaaminen, mutta ne olen suosiolla tyrkännyt jonnekkin vuosien päähän;) Näiden osalta olen pitänyt ihan liian pitkän tauon ja siksipä niihin perehtyminen vaatisi hieman hiljaisuutta ja aikaa ajatuksille...

Tähän elämäntilanteeseen pitää olla jotain sellaista, minkä ääreltä voin hypätä helposti lasten lautapelien ja muiden puuhailujen pariin sekä viedä heitä harrastuksiin, siivota ja laittaa ruokaa, palatakseni taas perunoiden kiehuessa takaisin työni ääreen...

Minä niin viihdyn tässä touhuntäyteisessä elämässäni! Tuskailen toki päivittäin aikani riittämättömyyttä, mutta häviäisikö se palo kaikkeen tekemiseen, jos aikaa olisi käytössä rajattomasti?! Ehkä juuri tämän takia tekeminen tuntuu niin mukavalta. Rakastan suunnitella ja unelmoida, että mitähän seuraavaksi! Enkä niinkään selaile nettiä tai lehtiä vaan pyörittelen ideoita ja ajatuksia päässäni...ja vierivä kivihän ei sammaloidu vai miten se oli;)

Leipätyökin on vain ja ainoastaan käsillä tekemistä;)
comments powered by Disqus