So-Up -blogiyhteisö suljetaan 31.1.2020. Kiitos kaikille bloggaajillemme ja lukijoillemme yhteisistä vuosista!

kuulumiset

ELOSSA



Heippa Kuunnelkaapas yllä olevat biisit postauksen taustalla, ne on valtavan kauniita. Itkettävän kauniita. Ajattelin kirjoitella Joensuuhun paluusta ja fiiliksistä enemmän, nää kesäiset kuvat on otettu kylläkin hieman aiemmin Kuhmossa. Silloin, kun noissa vaatteissa vielä tarkeni :') Syksyisiäkin asuja on kuvailtu vaikka millä mitalla.

Mä istun sohvalla. Tuoksukynttilöitä sytytelty ympäri kotia, lasillinen viiniä ja pala juustoa edessäni, varpaat uudella pehmoisella matolla kipristellen, Birdyn ja Passengerin sulosoinnut korvissa humisten. Näin mä oon tän viikon elänyt, kivoja juttuja ympärilleni kasaamalla. Ja siten mä oon siitä myöskin selvinnyt.

Olen tämän viikon aikana tehnyt varmaankin enemmän kuin koko kesän aikana yhteensä. Kesällä olin vain töissä. Ja itkin, pakenin elämää. Kaikkea. Pakenen edelleen. Mutta nyt oon ollut jotenkin aivan eri tavalla elossa.

Kaverit tuli heti ekana iltana yllätysvisiitille, ja kuten jo aiemmin kerroin - se helpotti mun fiiliksiä tosi paljon. Kouluun paluu on hieman takunnut, aivot on vielä työ- ja lomamoodissa. Oon kuitenkin palannut Joensuun työhöni, jatkanut opintoja, ollut graduseminaarissa, käynyt ruotsin sivuaineopintoja ja huomenna aloitan vielä uuden sivuaineen. Oon käynyt kattomassa uusimman Bridget Jonesin ystävieni kanssa, nähnyt rakasta Roosaa ja päivittänyt ripset syyskuntoon, istunut iltaa rakkaiden tyttöjen kanssa katsellen Vain elämää -sarjan koskettavia tulkintoja, nauttinut ystävän kanssa Arnoldsin donitseja, kierrellyt kaupungilla rennosti syksyisiä juttuja ja lahjoja etsien, tehnyt kivoja löytöjä kirpparilta, asukuvaillut jalustan kanssa, käynyt tuttavan 30v-bileissä, pessyt kolme koneellista pyykkiä tänään, kokkaillut, herkutellut, sisustanut. Huh. Mä oon kyllä tosiaan tehnyt hurjasti kaikkea.

hame ja laukku Zara / pitsipaita GinaTricot / sandaalit kirppis / hattu ja korvikset H&M 

Tekeminen helpottaa. Ei jää niin paljoa aikaa ajatella. Mutta eihän tää niin yksinkertaisen helppoa ole, ei tietenkään. Mikäpä elämässä olisi. Äänet, tuoksut, sanat. Kasvovesi tuoksuu onnelta, syliin käpertymiseltä ja hymyiltä. Kodin ominaistuoksu muistoilta. Huuhteluaine keväältä, rakkaudelta. Jääkaapin oven magneetit haluaa kiertää kaukaa, olla katsomatta, mutta kuitenkaan voimatta poistaa niitä. Illalla kiertää kotiin pidemmän mutkan kautta, ihan vaan jotta voi vääntää musiikit täysille ja tuntea. Pyyhkiä kyyneleet ennen kuin saapuu pihaan. 

Höpöttelen ehkä liikaakin, en anna itselleni tai kenellekään mahdollisuutta tarttua mihinkään syvemmältä. En ainakaan vielä.

Näin viime yönä unta Nellistä ja Nessusta, molemmat oli nuoria ja terveitä, kirmasivat onnellisina meidän pihassa. Mun rakkaat, mulla on teitä ikävä, valtava ikävä.

Onneksi menen torstaina Kuhmoon, pääsen rapsuttelemaan jäljellä olevia rakkaita. Siskon viesteistä päätellen meidän Nasu jo kaipaakin mua. Ja niin minäkin sitä

comments powered by Disqus