Puhutaan tunteista

TUNNESKAALA

Ilo, Suru, Viha, Epätietoisuus, Riemu, Raivo...näitä riittää. Jokainen meistä varmasti tuntee nämä ja paljon muuta. Oma tunnetila ja sen vaikutus kehon ja mielen toimintaan arjessa on mielenkiintoinen tarkasteltava. Yritänkin nyt tarkkailla itseäni täysin ulkopuolisen silmin ja analysoida mitä kulunut vuosi ja sen aiheuttamat hyvin vaihtelevat tunnetilat ovat omassa arjesani vaikuttaneet valintoihini ja tekemisiini. Teksti ei ole mitenkään tieteelliseen faktaan pohjautuva vaan oman elämän ja ennenkaikkea kehon ja mielen toiminnan tutkiskelua eri tunnetiloissa.

ILO

Perusminä. Energinen, hymyilevä ja hössöttävä. Keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Mun työ aiheuttaa mulle RIEMUA, sellaista överi iloa. Onnenkyyneleitä kun vaan tuntuu niin hyvätä. Ei aina mutta vaikka onnistuneen maratoonin jälkeen tai jonkun tietyn asiakaskohtaamisen jälkeen. Ilossa on hyvä olla. Syke sytkyttää normaalilla tasolla, jaksaminen on huippuluokkaa. Ruoka maistuu tavalliseen tapaan ja arjen askareet hoituvat sen kummempia suorittamatta.

Ilossa on monta kerrosta, mutta ihan perus arki positiivisuus on mun juttu jolla toimin ja haluankin toimia. Perusilossa treeni kulkee normaaliin tapaan, ei mitään jäätäviä ennätyksiä mutta perus nousujohteista ja hyvältä tuntuvaa.

VIHA

On TODELLA voimakas tunne. Itselleni todella vieras..paitsi....olen viimeisen vuoden aikana kokenut voimakkaasti myös tätä tunnetta. Se tuntuu pahalta. Olo on etova, syke hakkaa todella korkealla. Ruoka ei maistu ollenkaan, juon paljon kahvia vihaisena ja se nyt ei ainakaan auta sykettä laskemaan. Ajatus on kirkas mutta ei aina relevantti. Taistelutahto on vahva. Työmaalla vedän varmasti huippuenergisiä tunteja, biisivalinnat ovat vahvoja, mutta tiedän että viha ei KOSKAAN näy ulospäin. Itseasiassa työ on loistava tapa unohtaa.  Omat treenit ovat raivokkaita, tapa terapoida mieltä..no treenitekniikka ei varmastikkaan ole paras mahdollinen. Unen laatu on todella huono, uni on kevyttä. Vihan tunteen tuomaa endorfiiniä jaksaa kantaa muutoman päivän, sen jälkeen iskee täysi lamaantuminen ja suru. Kulunut vuosi on kasvattanut minua todella paljon ja antanut valtavasti työvälineitä käsitellä vihaa. Lähipiirini on paras lääke saamaan vihan tun ne muserrettua.Minä pääsen siitä eroon, pystyn tiettyyn rajaan saakka olla ottamatta vihaa sisälleni. Epätietoisuus ruokkii vihaa. Viha on täysin erilaista kuin arkinen ärsyyntyminen. Ja en todellakaan tarkoita että rätä vihaa jotenkin sisälläni paljon kantaisin, mutta olen, näin itseäni ulkoapäin tarkastellen, tyytyväinen että myös tämä tunne on tuttu. Ilon, Onnellisuuden arvostus on aivan erilainen kun välillä täysin vastakkainen tunne pamahtaa vasten kasvoja.

STRESSI

4x vuosi. Vihkoviikot..stressitaso miljoona!! Lesmills ohjelmien vaihtuminen. Työhuone ja keittiö kuorrutettuna koreopapereilla. Joku jumppamusa soi jatkuvasti. Harkkaa kotona, harkkaa töissä, harkkaa unissa, harkkaa joka Helv. paikassa. Ja tottakai, nautin tästä mutta olen aivan itse syyllinen jokakertaiseen stressiin. Uusien ohjelmien lanseerauksen kanssa olen tehnyt päätöksen opetella ohjelmat mahdollisimman nopeasti ja hyvin. Kun data portraaliin pamahtaa ja ne koneelleni lataan on hässäkkä valmis. Energia ei riitä muuhun kun ohjaamiseen ja harkkaan. Ihan turha pyytää kahville tai lenkille tai mihinkään, EN TUU!! Mutta tämä stressi on se mikä kantaa kannattaa. Se tunne kun kaikki on opeteltu hyvin ja viety stagelle, se tunne on jotain käsittämättömä hienoa <3 Ja kivana pikku bonuksena vihko viikkojen aikana laihtuu aina :D Koska ei muista syödä kunnolla ja juo taas ihan liikaa kahvia. Treenit ovat nopeita ja hapokkaita. Arkiset asiat kuten siivous eivät suju ollenkaan. Muuten stressi ei elämääni kuulu. Tarkka aikataulutus tehtävien asioiden suhteen pitää paketin kasassa. Ja sitten ne vähemmän tärkeät asiat...no ne nyt ei oo niin justiinsa :D Yksilöohjauksia otan todella vähän vihkoviikoille. En ole lomalla mutta olen stressissä ja hirveen huonoa seuraa!!

EPÄTIETOISUUS

On syvältä. Arvostan nopeaa toimintaa, nopeita päätöksiä. Lyhyitä keskusteluja ilman jaarittelua. Ratkaisemattomat asiat saavat minut ärsyyntymään (eivät vihaamaan). Nopeasta päätöksen teosta voi koitua myös virheliikkeitä, mutta onneksi ainakin omalla kohdallani harvemmin. On asioita joita täytyy vaan odottaa pystymättä itse juurikaan vaikuttamaan, se on todella ärsyttävää. Varsinaista vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn tällä ei ole.

JA SUURIN NIISTÄ ON RAKKAUS

Rakkaus elämää ja elämäni vaikuttajia kohtaan. Tämä kantaa vaikka välillä taivas niskaan putoaa. Olen onnellinen kaikesta kokemastani. Eletyista vuosista onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Ilman elettyä elämää minä en olisi minä. Mulla on nyt hyvä. Hyvä olla henkisesti ja fyysisesti. (Jalat ihan tohjona ja pää täynnä aamun maratoonin koreoita, JA SE ON IHANAAAA!!! <3)

En märehdi menneessä. En pyytele anteeksi tekemiäni tekoja, miksi niin tekisin. Menneisyyteen et pysty vaikuttamaan. Tulevaisuuteen pystyt..ainakin piirtämään suuntaviivoja. Itseäni ärsyttää suunnattomasti menneiden asioiden murehtiminen ja en niitä myöskän lähipiiriltäni jaksa kuunnella, anteeksi olen huono ystävä, mutta ei. Tehdään tuevaisuutta, tehdään hyvää onnellista tulevaisuutta. Omani näyttää suurelta värikkäältä aukolta...ei aavistustakaan mitä vuoden päästä tapahtuu. Minä rakennan pohjaa kokoajan...teen sitä omaa suuntaviivaani, mutta mutkia tiehen varmasti tulee ja hyvä niin. Kasvattaa!!

Toivotan sinulle erinomaista viikonloppua!! Kiitän kun jaksoit lukea!! Kiitos kun tutustuit taas yhteen Satumaiseen Elämään!

Oma päiväni alkaa huikealla Heimotapaamisella jumppamaratoonin merkeissä ja jatkuu MINULLE järjestetyilä YLLTYSJUHLILLA :D En tiedä mitään muuta kuin vaattet mitä päälle laittaa ja lähtöajan...minne..ei mitään tietoa ja voi elämä se on JÄNNITTÄVÄÄ ja IHANAA!! Kerron juhlistani lisää kunhan niistä selviän <3

comments powered by Disqus