elämää

Mistä me suomalaiset voimme olla ylpeitä?

So-Up! haastoi Suomen kaikki bloggaajat kirjoittamaan suomalaisuudesta 100 itsenäisen vuoden jälkeen. Itsekin aloin miettimään aihetta siltä kantilta mitä itsenäisyys ja Suomi on minulle antanut vuosien varrella mitä en välttämättä olisi pystynyt saamaan jos asuisin jossain muualla. Valtion tarkoituksena onkin mielestäni tukea kansalaisia ja ajaa heidän asiaansa. Sillä mitä Suomi olisi ilman meitä suomalaisia. Onnekseni olen syntynyt Suomeen, sillä viimeaikaisista levottomuuksista huolimatta saamme asua rauhallisessa maassa, jossa voi hyvillä mielin asua ja elää. Lapsena koin neuvolapalvelut, kunnallisen päivähoidon ja peruskoulun, jonka tarkoituksena oli kasvattaa minusta kunnon kansalainen ja viisas ihminen. Valmistuttuani lukiosta pääsin opiskelemaan veloituksetta korkeakoulussa ja pystyin valmistumaan ammattiin. Koulusta valmistuttuani hain töitä ja ennen kuin tärppäsi olin oikeutettu valtion apuun elämisen suhteen. Olen saanut panostaa niihin asioihin elämässäni, mihin olen halunnutkin ja minun on ollut mahdollista kokea kaikenlaista, koska en ole esimerkiksi mennyt naimisiin 15-vuotiaana ja alkanut tekemään lapsia. Nämä asiat eivät ole vielä pitkään aikaan edes ajatuksen tasolla ajankohtaisia, mikä on myös tässä maassa mahdollista, eli voin päättää perustaa perheen juuri silloin kuin koen sen itselleni sopivimmaksi (ja kumppanin tietysti, mutta ei aleta halkomaan hiuksia) tai vaihtoehtoisesti jättää tekemättä niin. 

Vaikka Suomen sote-uudistukset ja muut sosiaali- ja terveysalan haasteet kuten päivystyksien pitkät jonot ja henkilökunnan puute ovatkin saaneet itsensä huonoon valoon on meillä moneen maailman maahan verrattuna huikea terveydenhuoltojärjestelmä. Kuka tahansa saa täällä tarvitsemaansa hoitoa, rahasta, statuksesta, työpaikasta, koulutuksesta tai elämäntilanteestaan huolimatta. Harvoin potilaatkaan ymmärtävät kuinka paljon aikaa ja panostusta heidän hoitoonsa menee ja miten lainsäädäntö rajaa toimintaa, eli on tietyt toimintamallit miten toimitaan tietyissä tilanteissa potilaiden ja terveydenhuollon henkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi. Suomi ei todellakaan ole edelläkävijä monissa asioissa terveydenhuollon alalla, mutta voimme luottaa ainakin siihen että saamme tarvitsemaamme hoitoa silloin kuin tarve on suuri. Halutessaan voi turvautua yksityiseen terveydenhuoltoon, joka on hintavampaa ja nopeammin saatavissa. Näitäkin yrityksiä rajoittavat samat lainsäädännöt kuin julkistakin puolta, joten ammattitaitovaatimus ja potilasturvallisuus pysyvät yllä.  

Opiskelu on asia joka tulee usein mieleen kun puhutaan asioista joissa Suomi on edelläkävijä. Lyhyet koulupäivät, pitkät lomat ja yksilön tarpeita huomioiva opetus ovatkin olleet niitä syitä, miksi suomalaista opetusta arvostetaan. Meillä myös mahdollistetaan maksuton koulutus, sekä opintotuki jotka mahdollistavat myös niiden kouluttautumisen joilla ei olisi siihen muutoin varaa. Opintotuki onkin mahdollistanut monen korkeakouluttautumisen, mikä esimerkiksi Yhdysvalloissa tarkottaisi suurta velkataakkaa. Opinnot on mahdollista käydä loppuun ja opinahjotkin siihen pyrkivät, sillä valtio tukee niitä oppilaitoksia jotka saavat opiskelijansa valmistumaan. Tämä ei tietenkään aina ole hyvä asia jos pyritään menemään mistä aita on matalin, mutta opintonsa keskeyttää vähemmän opiskelijoita tällaisella toimintamallilla. 

Kuten jokainen meistä ihmisistä, on Suomineitommekin epätäydellinen ja keskeneräinen. Näin 100 vuotta itsenäisyyttä lähestyessämme voimme kuitenkin olla kiitollisia kaikesta siitä mitä voimme tämän valtion rajojen sisällä saavuttaa ja kuinka paljon meitä tuetaan siinä. Olemme tulleet pitkälle ja toivoisinkin saman hyvinvointiin ja koulutukseen panostavan yhteiskunnan säilyvän, sillä siitä voimme olla ylpeitä. Jos ajattelemme liikaa rahaa ja säästämistä, sen sijaan että tekisimme pidemmällä tähtäimellä ihmisten osallistumista ja hyvinvointia tukevia päätöksiä, käy nopeasti niin että nämä asiat joista meidän sukupolvemme on saanut nauttia ja kokea ovatkin historiaa. En ala poliittiseksi, kun en osaa siihen ottaa kantaa, mutta toivoisin että arvostaisimme sitä mitä meillä jo on ja pystyisimme antamaan nuoremmille samaa, ellei jopa parempaa tulevaisuutta. Siksi ennaltaehkäisevä ja avoin terveydenhuolto, laadukas koulutusjärjestelmä ja yhteiskunnan tukipalvelut tulisivat mielestäni säilyttää ja niihin panostaa kehitystyössä tulevaisuudessa. Olemme niin suuressa murrosvaiheessa näiden kaikkien suhteen, joten emme voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten voimme toivoa että sama linja josta olemme voineet olla tähän asti ylpeitä säilyisi myös toiset 100 vuotta. 

Osallistu sinäkin So-Up!:in #suomi100bloggaa kilpailuun niin voit voittaa mm. GoPro:n! Kerro ajatuksesi suomalaisuudesta omalla persoonallisella tavallasi blogissasi 30.11. mennessä. Lisätietoja löydät täältä

Ciao belle, 

Sini

comments powered by Disqus