ajatukset

Unelmien jahtausta

Jokaisella on varmaan ollut jossain elämänsä vaiheessa jokin unelma. Pieniltä lapsilta kysytään mikä sinusta tulee isona ja vaahtosammuttimen kokoisesta tiesin, että haluan näytellä ja mielellään elokuvissa. Halusin tuottaa ihmisille saman onnellisuuden tunteen mitä itse löysin elokuvia ja näytelmiä katsellessani. Minulla ei missään vaiheessa ole ollut unelmia perheen perustamisesta tai aloilleni asettumisesta vaan olen haaveillut uusista kokemuksista ja itseni haastamisesta erilaisissa projekteista. Unelmaa jahdatessani löysin itseni koulunäytelmistä, näyttelijäntyön intensiivikursseilta ja ylioppilasteatteristakin, mutta vaikka tunsin olevani siellä missä minun kuuluikin en pystynyt suoriutumaan omien (ja muiden) odotusten mukaisesti. Usko itseeni alkoi rakoilla jossain vaiheessa ja jouduin miettimään, että mitä haluaisin tehdä elämälläni ellen olisi näyttelijä.

Kävin katsomassa La La Landin (joka muuten oli aivan ihana elokuva, jonka aikana jopa minä joka ei ikinä leffassa itse tihrustin), missä unelmien jahtaaminen oli kantava teema ja elokuvan toisella päähenkilöllä olikin samanlainen unelma kuin minulla. Hänellä oli myös samoja epäilyksen tunteita, mutta koska kyseessä oli elokuva eikä oikea elämä, saavutti hän unelmansa. Valitettavasti näin kuitenkin harvemmin tapahtuu oikeassa elämässä. Tai jos tapahtuu, on se yksi miljoonasta.

Elokuvan myötä aloin miettimään omia unelmiani kaihoisin mielin, ja miettimään millaista elämäni olisi jos olisin tehnyt erilaisia päätöksiä. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilaanteeseen, sillä jokainen kokemus johon olen törmännyt elämäni aikana on tehnyt minusta juuri minut. Unelmista voin nauttia pimeässä elokuvateatterissa muiden unelmien toteutumista katsellen ja olemalla onnellinen siitä, että niin he kuin minäkin saan tehdä juuri sitä missä olen hyvä ja minulla on vaikutus ympäröivään maailmaan. 

Tanssin kautta löysin fysioterapian, ja omien loukkaantumisten kautta minulla oli intoa tietää asiasta enemmän. Olen myös erittäin empaattinen ja hyvä kuuntelemaan, vaikka itse sanonkin. Halu esiintyä ja tuottaa iloa muille muuttui empatiaksi asiakkaitani kohtaan ja haluksi auttaa heitä saavuttamaan oma potentiaalinsa. Pitkän itsetutkiskelun jälkeen olen tullut tulokseen, että minulla tuskin on talenttia näyttelijänuraan tai ainakaan hyvään sellaiseen, mutta pystyn fysioterapian avulla saamaan aikaiseksi jotain hyvää maailmassa. Sama tavoite mitä näyttelemisellä halusin saavuttaa, mutta hieman eri ilmentymistavalla. 

Mietin pitkään valmistumisen jälkeen hakeutuvani vielä Teatterikorkeakouluun, joka vaatisi paljon harjoittelua ja panostamista. Yksi vaihtoehto olisi myös ulkomaille opiskelemaan hakeutuminen, mutta se on taloudellisesti haastavaa ja epätodennäköistä, joten olen joutunut oikeasti miettimään mitä elämässäni haluan. Koen olevani hyvä omalla alallani, ja pystyn auttamaan muita. Olen myös ajatellut jatkokouluttautumista lääketieteeseen, jossa saisin vielä enemmän tehdä sitä mikä fysioterapiassa on hyvää. Vaikka en haluaisi myöntää, minusta tulisi parempi lääkäri kuin ikinä näyttelijä. 

Onneksi luovuus, jota näytteleminen, tanssiminen ja esiintyminen sisältää, ja se ilo ja palo mitä se tuottaa on mahdollista toteuttaa myös harrastajatasolla. Sillä aionkin sitä tehdä niin kauan kuin on vain mahdollista. Aion hakeutua erilaisiin näyttelemistä ja tanssimista sisältäviin projekteihin ja haluaisinkin tehdä jollain tasolla sitä mahdollisimman paljon. Elokuva-näytteleminen jääkin vain haaveeksi, mutta ehkä pienen elämäni aikana pääsen sitä kokeilemaan. Mistäs sen tietää? Siihen asti voin tanssia ja näytellä harrastelijaporukoissa sieluni kyllyydestä, sillä niitä mahdollisuuksia on onneksi paljon. 

Kuvat Pixabay palvelusta.

Ciao belle,

Sini

comments powered by Disqus