festarit

Ilosaarirock 2018 - Tärpit!

Joka vuosi sama juttu. 'Myhhyy miksei se mun lemppari-joikhaaja oo tänäkään vuonna, pyh mitä p*shaa, En tuu blöööh!' Nostakoon hän tassunsa ylös ja heittäköön ekan kiven, joka ei olisi edes ajatellut joskus tuolla tavoin. Allekirjoittanut mukaan luettuna.

Mutta arvatkaas mitä? Joka ikinen vuosi löydän itseni bailaamasta hikisen ja sykkivän festariväen seasta keikalla, jolle mun ei pitänyt edes mennä. Ja kivaa on!

Listasin tähän henkilökohtaisia lemppareita tulevilta Ilosaarirock-festareilta, sekä niitä artisteja joista en diggaa MUTTA en myöskään dissaa ihan täysin.

Ekaksi ne ei-niin-suosikit-mutta-Ehdottomasti-näkemisen-arvoiset;

Cheek - Mistä on ihanan siloposkinen tuote tehty? Muovisista räpäytyksistä, timanteista rystysissä, kalliista kaaroista, kiiltävistä naisvartaloista jollaisista meikäläinen voi vaan uneksia. Niistä on Cheek tehty. Niin jotta miksipä en menisi todistamaan tämän uskomattoman menestyneen bisnesmiehen keikkaa joka varmasti jää mieleen -onhan tämä näillä näkymin vika kerta kun hänet nään (ellei tee cmx:iä ja paluuta muutaman vuoden päästä).

CHEEK. Kuva: Jonas Lundqvist

Nightwish - Over the hills and FAR AWAY, haluaisin karjua kun tämä miun kotikylän pumppu räjähtää soimaan radiosta. Kaukana ovat ne ajat kun limudiskossa Kiteen Huvikeskuksella nyökyteltiin nuoria päitämme T. Turusen kauniin äänen tahtiin. Nyt Holopaisella kasvaa komea letti sekä silmissään kajaliviivat. Ja Tarja on vaihtunut upeaan amatsoniin. Tämä(kin) on pakko kokea, tulivat ne kylmät väreet mistä syystä vaan!

Joka ikinen vuosi löydän itseni bailaamasta hikisen ja sykkivän festariväen seasta keikalla, jolle mun ei pitänyt edes mennä.

Apulanta - Kauas on valitettavasti sliibailtu siitä nuorisopunkmusiikista jota Apulanta räkäisesti veti ysärillä. Vaan mikäs siinä, mehän jokainen kasvetaan aikuisiksi joskus. Sillä verukkeella, että Apis tekee Laulurinteellä heiheimitäkuuluut ja beibiannamullepiiskaat tämän tädin mieliksi, minä menen myöskin tälle keikkulille ihan varppina. Peukut ja varpaat ristiin.

Flat Earth - Suht jeesin kuuloinen Superyhtye joka ei oo vielä julkaissut ainuttakaan levyä, mutta tahkoo keikkoja isoilla lavoilla. Sen siitä saa kun on nimeä ja suhteita -katkera punk-solisti parahtaa. Tämä on perus hevipoppia isolla Peellä, ja pienellä Him-vaikutteella. Ihan jees, joskin onko liiankin Jees. Menen keikalle ja selvitän asian. Jees.

Flat Earth

Tyttönaiset festarilavoilla; Vilma Alina, Sini Yasemin, Evelina, Nelli Matula. Johtajanaan SANNI. Mutta missä on Nylon Beatin Jonna ja Erin, kaikkien nenälaulajien kruunaamattomat kuningattaret? Nooh vitsi vitsi, nämä tyttäret ovat onnistuneet siinä mistä moni skäppyrä vain haaveilee. Ja jos nyt en kaikkia ehdi tsekkaa, Sanni ja Ruotsin prinsessa Zara Larsson kyllä ainakin kuuluu tämän naisen festarilistalle.

Kauas on valitettavasti sliibailtu siitä nuorisopunkmusiikista jota Apulanta räkäisesti veti ysärillä.

Haukkuisin ihan tasapuolisuuden nimissä ja väenvängällä vielä joku ulkolaisenkin artistin, Mutta en kuollakseni löydä Ilosaarirockin esiintyjäsivulta yhtään ketään josta voisin sanoa 'Onpa huono tai enpä tykkee'.

Tuitui. Action Bronson

Nämä menen ainakin katsomaan, kuulemaan ja kokemaan:

Action Bronson - Nallekarhumaista hiphoppia Ameriikasta. Ihanan letkeää ja funkahtavaa räpätitäppiä, toivon vain että aurinko hellisi hänen keikkansa aikana.

Gogol Bordello - Komeasti pumppaavaa mustalaispunkkia, haitarisooloja ja yhteislaulua. Tällä keikalla panen jalalla vähintään koreasti.

Ursus Factory - Huippuenerginen yhtye livenä ja hassuja sanoituksia -olen rakastunut!

Hurula - Meni hetki että tajusin, -ei se oo (Proto) Torvinen laulamassa Kentin biisejä!

Gogol Bordello

Circle - Tuleehan sieltä Porista muutakin kuin k*kkaa. Koskapa Lehtisalo on nero, on tämä kokeellinen postrock -yhtye ja sen sekopäinen lavahabitus monesti nähty. Ja todellakin menen taas näkemään.

Mopo - Ihana uusi tuttavuus. Instrumentaalista, todella yllätyksellistä ilottelua. Bändin omin sanoin; "Mopo on yhdistelmä huumoria, vauhtia, haikeutta, synkkyyttä, kepposia ja anarkiaa"

Saimaa - Saimaa-yhtyeen uusin levyke, Urheilu-Suomi, on ottanut vaikutteita mm. Commodore 64:n pelimaailmasta, enkä malta levyn kuunnelleena odottaa millainen säkenöivä keikka heinäkuussa onkaan tulossa!

...en kuollakseni löydä Ilosaarirockin esiintyjäsivulta yhtään ketään josta voisin sanoa 'Onpa huono tai enpä tykkee'.

Sitten on tietty vanhat suosikkini Stam1na ja Von Hertzen Brothers, Ismo Alanko, Vesta, Värttinä feat. Paleface ja Jack White! Voi juku!

Juustodiscoonkin meinasin lauantaina iltahuminoimaan. Sitähän vetää legendaarinen toveri Janne Laurila, tuttu monesta musakkikuviosta.

Tää on minun ottama kuva, muistaakseni vuodelta 2006.

Mukaan festareille lähtee kassillinen iloista ja avointa mieltä, rakkolaastareita, kertakäyttösadetakki, nenäliinoja ja särkylääkettä, sekä uutena juttuna ei-yhtään-käteistä! Ilosaarirock on nyt siirtynyt 2010-luvulle eli virtuaalirahat voi kätevästi siirtää festarirannekkeeseen ja sitten vaan heilutella menemään ruokakojuilla ja kaljahanan luona. Kätevää!

Nähdään siis siellä!

ps. Lopuksi haluan kiittää lämpimästi festivaalin järjestäjiä ja maailmankaikkeuden jumalia; Kökköyden kolminaisuus Popeda, Mamba ja Yö loistavat poissaolollaan.

LOPPUKEVENNYS:

Näin nappina Rokissa vuonna 2014. Naamaani ilmeistyi silloin myös äidin iloksi nappi, o-ou!

-s