kuulumisia

Jänniä aikoja

Mitä kuuluu, kysyy joku random tuttu. Mitäpä siihen sanoa takaisin... Hyvää? Se kai on tavallisin vastaus. Jos minulta kysyttäisiin nyt että kuis panee, kiljuisin että periaatteessa Ihan helkkarin hyvin! Elelen jänniä, joskin stressaavia aikoja. Kaikkea en voi tässä paljastaa, mutta ettäs tiiätte. Töitä minulla on enemmän kuin työkkärin direktiivit sallii, olen tosi kiireinen -ja siitäkin syystä blogiasiat ovat hautautuneet tärkeyslistan hännille, anteeksi siitä.

Kuukausi laihista takana, joskaan en tiedä paljon on grammoja lähtenyt sillä en ole ollut kotona vaa'an ääressä lainkaan. Tuttavat ovat kuitenkin sanoneet että olen hoikempi kasvoista, ja itse koen mahamölperön pienentyneen. Jaksan syödä vain pieniä annoksia eikä nälkä kurni koskaan. Olen energisempi sekä selkeästi virkeämpi, ja alaselkäkivut ovat loppuneet!

Kahteen viikkoon en ole syönyt enää kuin yhtä pällilääkettä, enkä ole huomannut mielialassa minkäänvaltakunnan muutosta huonompaan. Lääkäri sanoi mulle että suurin virheeni on murehtia etukäteen huonoja oloja, kun pitäisi nauttia niistä hyvistä hetkistä. Siispä aion röyhkeästi lölliä tässä olotilassa, enkä sääli itseäni jo valmiiksi jos mieli meneekin jostain syystä matalemmalle. Se kai on normaalia ja kuuluu elämään.

Kuten jo mainitsin, en ole viihtynyt kotona pariin viikkoon. Ihana oma paikka jossa olla, on muuttunut ilmapiiriltään jotenkin synkäksi, kylmäksi ja pimeäksi. Piuha-kissa muutti kanssani miehelään punkkaamaan, ainakin toistaiseksi kunnes keksin/keksimme ratkaisun asumisjärjestelyihin. Tiedustelin Mieheltä että olisiko se ihan kamalaa jos muuttaisin hänen taloonsa. Keskustelu jäi kuitenkin roikkumaan hölmösti, enkä tiedä mitä tuleva tuo tullessaan. iik. Mutta se on varmaa, jos muutan kotoani, että luovun suuresta osasta rakkaita kamojani. Olen ihan liian kiintynyt muistoihin ja materiaan, on aika tallustaa eteenpäin.

Lauantaina lähden Nurmekseen työporukan pikkujouluihin. Syödään ja käydään ehkä kylpylässä. Mukavaa. Pitää vain ilmoittaa lähimmäisille menostani, sillä olen hälytysvalmiudessa kummitytyn lapsenlikaksi kun aika tulee. Sukuun voi pullahtaa pieni ihminen ihan millä hetkellä vaan ja minusta tuleepi tuplatäti. iik iik. Uusi lahjottava jee, tykkään antaa lahjoja! Siitä puheen ollen, otan vastaan joululahjavinkkejä 10-13 -vuotiaille tyypeille, miekkosen pojille siis. En yhtään tiedä mitä tuon ikäisten toiveisiin kuuluu!

Nyt se varmistui, eli heti jouluähkyn jälkeen lähdemme ystävien kanssa Berliiniin vuoden vaihteen viettoon. En ole siellä koskaan käynyt, vaan kaikki kehuvat ihanaksi boheemimestaksi joten odotukset on suuret. Tästäkin otan vinkkejä vastaan, joko Kreuzbergin tai Prenzlaubergin alueelta -kirpparit, keikkapaikat, galleriat, ravintolat!?

Loppukevennyksenä tarina entisestä koirastani Töppersistä: Töpö on aivan hullaantunut enoni, nykyisen omistajansa naapurin kissaan. Se jaksaa tuijottaa nenä värähtämättä kyseistä kattia tunteja, ihan kuin aikoinaan minulla ollessaan kyttäsi Piuhaa. Nyt vaan oli käynyt niin surkeasti että kissa oli karannut ja hävinnyt. Mutta Töppers oli nuuhkinut ja nuuhkinut ja löytänyt kissan ojasta, väsyneenä ja märkänä kaulahihnastaan ojanpohjalle tarttuneena. Sankari sai sitten naapurilta suuret kiitokset sekä kasan puruluita. Hurraa!

Nyt siivoan ukkelin talon vapaapäivän kunniaksi, ja illalla kotelolaukku-kurssille anopin kanssa, hiih!

muisk!

ps. Jännää myös ja huiskeeta, että minäpä oon Finlandia-ehdokkaan sukua! Onnenpotku serkkulikalle <3