mielenterveys

Sekamuotoisen jakson ihanuus ja kurjuus

"Sekamuotoiset jaksot sisältävät masennusta..."

En ole oikein kunnossa. Välillä tekisi mieleni nukkua koko ajan, ikuisesti tai ainakin kuin karhu -syödä ensin tosi paljon ja sitten kääriytyä vällyjen alle unohtaen kaikki pahat asiat. Masentuneena triggeriksi riittää Facebookissa vilahtava linkki kärsineestä koiranpennusta tai uutinen hukkuneista turvapaikanhakijalapsista, ja minä uppoan jonnekin syvyyteen. Kaikki, ihan kaikki maailman surulliset ja murheelliset kohtalot tuntuvat syvällä sielussa ja nään niistä uniakin.

Olen nyt nukkunut päivittäin sen 13h, mikä ei ole vielä paha (kun vertailee pahimpiin hetkiin). Kömmin nukkumaan illalla ihan normaalisti siinä klo. 23 ja herätys seiskalta. Mutta kun M-mies (jos hän on luonani näinä aamuina) on lähtenyt töihin, minä saatan koomailla jopa kolmeen iltapäivällä. Olo on saamaton, jopa hygieniasta huolehtiminen ja asunnon siistinä pitäminen on hankalaa. Enkä ole puhunut tästä kuin ohimennen läheisille, en halua että he ajattelevat; Ei kai taas.

"Sekamuotoiset jaksot sisältävät hypomaniaa"

Tää on ihanaa ja samaan aikaan äärimmäisen kettumaista. Olen hetkittäin erittäin aikaan saava ja saatan pystyä keskittymään tiettyihin juttuihin niin etten huomaa ajan kulua. Ja arvatkaa jos joku kehtaa häiritä silloin kun olen luomassa jotain?! Minä muutun todella ärsyyntyneeksi. Ärsytys on sellaista pientä ja inhottavaa, (osittain voi johtua nikotiinin puutteestakin) mutta yhtä kaikki toista osapuolta kohtaan kovin ikävää käytöstä. Osaan kyllä nykyään pitää mölyt mahassani, joskus kun lääkitys ei ollut kunnossa saatoin olla jopa fyysisesti agressiivinen.

Mutta olen pitkästä aikaa tehnyt omaa musiikkia!

Tässä copypaste vanhasta blogista:

'Vuosi oli 2007 (ja 2008 alku) ja luullakseni tämä oli eka kerta kun olin hypomaniassa.
Kekkasin perustaa bändin. Olin tuolloin töissä kouluavustajana ja sain sitä kautta lainaan macbookin, jossa oli CarageBand-ohjelma johon ihastuin ihan höpönä. Sitten astelin musakauppaan ostaakseni triangelin mutta ostinkin ukulelen ja kazoon, ja poikkesin samalla anttilan lastenosastolle josta mukaani tarttui lelukosketinsoitin.
Niillä sitten yön pikkutunneilla (sorke vaan yläkerran jumppaajaneiti joka perkele aloitti tömistelyn joka ilta just salattujen elämien aikaan) sähelsin (siis todellakin sähelsin, en oo mitenkään musikaalinen ihminen) viisi kappaletta. Yhtyeeni nimeksi tuli The Joukos (vähän kuin The Jormas "saat miehen kyyneliin", The Ernos tai miksei vaikkapa The Beatles). Levyn, jonka oli ensin tarkoitus olla c-kasetti, nimeksi tuli tyhmyys tiivistyy. juunou, sanaleikki? Joukossa tyhmyys tiivistyy, eh. olen tämmönen huumoripieru.'
Elvi S. -The Joukos yhtyeen ukulelisti. Kyllä, kuvassa olen minä, 10 vuotta sitten.

Ja niin herätin The Joukos -yhtyeen henkiin!

Tai ainakin pari biisiä joista yksi on kuultavissa tämän postauksen lopussa. Kuten mainitsin, mun sooloperformanssi SUTTURA666 esiintyy Joen Yön jälkeisenä iltana Joensuun Botanialla, Boheemifesteillä. Tästä musiikista saamme kiittää vain ja ainoastaan sekamuotoista mielialaa ja hypomaniaa, muuten en olisi saanut mitään aikaan.

Haluutteko jo kuulla mun hittejä? Ei se mitään, linkkaan ne enivei:

Yllä olevassa biisissä RÄPPÄÄN hehehe lol. Alla oleva kappale on Vanha Tyttö -cover.

Ja alla Sheet -The Joukosin kipale josta en tiedä vielä miten sen esittäisin. Ehkä playbackina :D

Loppukevennyksenä kuva Jarno Bushista.

Joensuun Darude. (eli minä)

ps. Kansikuvana vuoden takainen Huttunen, kuvan omistaa Jani <3

pss. Kyllä mää tästä vielä nousen, nou worries!

comments powered by Disqus