sisustus

Somesisustus ja Totuus Kuvien Takana

Olikohan aikoinaan jo luolanaiset sellaisia, että kun naapurin mamma tuli kylään niin lakaistiin kotiluolan lattia ja aseteltiin mammutintalja muka puolihuolimattomasti nurkkaan? Ja siitten vielä valittelut että voivoi kun täällä meillä on niin sotkuista! Tietenkään ei myönnetty naapurille että ollaan puunattu koko aamu luolaa katosta lattiaan, koska sehän olisi öh, niin -mitä se olisi?

Sisustusblogeissa on nyt vauhdissa villitys, jossa blogikoti näytetään sellaisena kuin se todellisuudessa on, sotkuineen päivineen. Minäkin voisin tehdä sellaisen postauksen, mutta koska minun (antiblogi)kotini on sekainen ja nuhjuinen koko ajan (varsinkin nyt vesivahinkorempan aikana), ei se olisi oikeasti kenestäkään miellyttävää.

Pistin kuitenkin merkille oman käytökseni, kun eilen sängyssä pötkötellessä keksin että otan meidän makkarin seinähyllystä kuvan Instagramiin. Ihan vaan pikaotos jollain kivalla filtterillä ja hästägillä #värikäskoti. NO ei se ihan niin mennyt.

Seurasi reilun tunnin sisustus-sirkus! Ensin tyhjensin hyllyn ja pyyhin pölyt joka esineestä. Sitten silmään pisti taulujen kehno asettelu. Eikun vasara ja nauloja handuun! Jotenkin innostuin liikaa ja lisäsin sitten tauluja seinälle kollaasiksi tyylillä more is more. Lattia piti tietysti myös siistiä, jokainen karva ja räkäpallero eliminoida kuvasta, mutta ainoastaan siitä kuvaan tulevan alueen kohdalta. Kissat pyörivät siinä ja minä jalalla niitä paimensin pysymään kuvassa kivasti muttei liian, kisitellen ja karjuen. Puolisoparka toimi valomiehenä, hah!

Puolisoparka toimi valomiehenä

Tajusin huuman laannuttua ja peukkujen, reaktioiden ja kommenttien tulviessa sosiaaliseen mediaani, että tämähän oli ihan hönttiä. Mikä ihme muhun meni? Haluanko näyttää hyvältä ja mielenkiintoiselta muiden silmissä, haluanko positiivista huomiota? -No tottakai. Haluanko että ihmisille tulee käsitys, että minun elämäni on vaan tällaista visuualisesti kiehtovaa ja värikästä, mutta silti hallittua ja pölytöntä? -Juu todellakin! Haluanko siitä huolimatta lavastaa tilanteet niin että ne ovat vain sattumalta täydellisiä, pieni epäkohta onkin täysin tarkoituksella tehty, kuten vinossa oleva pikkutaulu? -Myönnetään.

Palaan luolanaisiin, vaan en nyt tiedä tuliko minun pointti edes selväksi. Ennen sosiaalista mediaa, ja sitä että oma koti on mahdollista jakaa koko maailmalle, kaikki teki tuota -siivosivat luolansa live-vieraita (tai jopa siivoojaa) varten, lavastivat ehkäpä tilanteita ja poistivat silmistä mahdolliset epämiellyttävät yksityiskohdat. Sitähän se on edelleen, eri tavalla vaan.

Koska hyllyseinästä ja taulukollaasista tuli jokatapauksessa kovin kiva, niin laitanpa tähän todisteet:

Puolihuolimaton koiran peppu.
Nukkumatin takana poikasen hassu piirrustus. Bambipurkki sisältää palapelin
Mammani 35 vuotta sitten maalaama eläinmuotokuva, kummipoika Ilo, Muumeja ja se VINOSSA oleva pikkutaulu
Oivan omakuvan edessä kädetön ipana joka on tuossa ainoastaan kuvaa varten, muuten kerää liikaa pölyä.
Tämä hyllykokonaisuus on siis kissalle tarkoitettu, pääsee kiipeämään pönttöuunin päälle. Siksipä hyllyn päällä ei ole tavaraa muuta kuin tuolla 'väleissä'
Kummityty Lumia vastasyntyneenä.
Travolta on leikattu sellaisen wanhan koululaiskalenterin takasivulta.
Äitini ja isäni nuoruuskuvia ja ensimmäinen MLP jonka sain lapsena. Tietysti leikkasin siltä etuharjakset pois, tollo kun olin. Upea kultainen patsas on Oiva-pojan tekemä.
Ristipistokisse on hurjan söde
Itsetehty kello, lahja miehelle.
Kuvassa tokaluokkalainen, erittäin ujo pikku-Susu awww

Sellanen tarina. Loppukevennyksenä otin pari kuvaa siisteyden ulkopuolelta, eli käänsin vain itseni ympäri.

Vasemmalla hyllystä katsottuna pönttis joka odottaa maalausta ja tuunausta hamaan tulevaan. Emme yleensa polta maitotölkkejä uunissa vaan viemme kierrätykseen. En tiedä miksi se on tuossa. Nauloja on lattialla koska ollaan poltettu remontissa purettuja seiniä. Tammen Kultainen kirja löytyi lattian sisältä kun makkaria rempattiin.
Sänkysotku. Yleensä kun otan kuvan jossa Huttunen on, kiinnitän sen huomion jotta se katsoisi kameraan. Nyt annoin olla, tuossa se nuolee pussilakanaa ahnaasti -tutkimaton on koiran mieli.

<3

-susu

comments powered by Disqus