kuulumisia

Työntäyteinen Syksy

Syksy on mennyt hujahtaen, kohtahan on jo (möh) talvi! Huiskis vaan on kulunut myös pari vuotta siitä kun kirjoitin Kotimörkö-tarinan kännykän muistioon ollessani mummoni luona käymässä. Puolitoista vuotta siitä kun kuvitin ensimmäisen aukeaman kirjaan. Ja kolme viikkoa siitä kun päätin piirtää kaiken alusta hahmoja myöten. 

Mie oon tämmönen. Teen asiat joko hitaasti tai överivauhdilla ja rikkoen kaikkia mahdollisia 'hyvän työskentelyn' sääntöjä lähtien työergonomiasta (piirsin kuvat sohvalla istuen selkä koukussa) ja nopealla tahdilla hääräämisestä (sen enempää analysoimatta omaa kädenjälkeä). Ja nyt en malta lähetellä materiaalia mahdollisille kustantajille, vaan teen joulumarkkinoille 100 kappaleen omakustanteen.

laituri joensuu

Kirja on kansia vaille valmis, ja olen hankkimassa yhteistyökumppaneita mahdolliseen markkinointiin. Tarina kun kertoo niinkin synkistä aiheista kuin masennus ja läheisen menettämisen käsittely (silleen lapsen mielikuvituksellisesta näkökulmasta), oli selkeää että lähden tunkemaan kirjaa erinäisille mielenterveystoimijoille- ja yhdistyksille.

Välillä tulee heikko hetki ja mietin että tarina ja kuvitushan on ihan p*ska, eikä sitä kukaan halua lukea paitsi äitini joka on tietysti puolueellinen. Välillä taas ajattelen että huh, osasinpas koota sanoiksi ja kuviksi noinkin haastavan aiheen. Tää on tämä mun mielen meno ja meininki tämmöistä, epävakaa tyyppi kun olen.

laituri joensuu

Mulle on tärkeää hyvä asiakaspalvelu, ja koska en sitä saanut paikalliselta toimijalta, päädyin teettämään painatuksen eräässä kivassa Vaajakoskelaisessa painotalossa nimeltä Kirjaksi.net. Ihanaa kun siellä vastataan puheluihin, ollaan ystävällisiä ja joustavia ja ennen kaikkea se on suht edullinen painofirma. *ei maksettu mainos*

laituri joensuu

Kirjojen taittoa, logoja, kuvituksia, näköispiirroksia, ja pitäisipä askarrella miltei omakustanteisesti eräs pokaali palkinnoksi erääseen tapahtumaan. Lisäksi kirjoitan runoja ekaan omaan runoteokseeni. Siihen päälle kyselyt että teenkö vielä puutarhatonttuja -vastaus on ei, en tee. Sain tarpeekseni kun eräskin henkilö tilasi suurella vaivalla tekemäni tontun eikä koskaan noutanut saati maksanut sitä. Roskiin lensi viimeinen tonttu.

Jänniä aikoja tämä syksy muutenkin; Joensuun kaupungilta tuli kirje että saattaisin päästä heille töihin puoleksi vuodeksi. Ihan oikeisiin päivätöihin. Ja mikä parasta, työtä olisi juuri sen verran että ehtisin tehdä freelance-juttuja siinä samalla. Näitä graafisen alan töitä mulla on ihan kivasti, mutta pidän itselläni niin alhaista arvoa että teen liian halvalla monille. Tällöinhän teen karhunpalveluksen kaikille kollegoillekin, pah.

Työ tekijäänsä kiittää, musta kylki kummallekin ja niin edelleen.

Nyt jatkan hommia, pitää saada erään Lappeenrantalaisrouvan runo- ja muistelmateos painoon. Tietsikka hurisee kyllä siihen malliin että kohta se pamahtaa lopullisesti. Jostain pitäisi pieraista tonnineljäsataa uuteen koneeseen. Lähtiskö joku sponssaa? Eikö?

PUS, toivoo Susu

ps. Janin ottamissa kuvissa näkyy Tallinnasta vintageliikkeestä ostettu mekkonen. Aika kiva.