terapeutti

Temppelin Terapeutti

Lapset vinkuivat koiraa vuosia ja sain pidettyä pääni, ettemme sitä silloin hankkineet. Elämääni oli lapsena mahtunut kilpikonna, kissoja, marsu, hamsteri, akvaariokaloja ja koira. Mutta lasteni aikana vain akvaariokaloja ja gerbiilejä. Eläinten hoitoa en siis pelännyt, vaan sitä luopumisen tuskaa, lohdutonta surua kun rakas lemmikkisi jättää sinut. Miksi järjestäisin itseni jälleen siihen tilaan, kun voin valita. En halunnut sitä kokea enää koskaan.

Ja sitä paitsi, jos niihin ruuhkavuosiin, olisin vielä koiran hankkinut, olisi varmaan poksahtanut muutakin kuin skumppapullon korkki.

Kuitenkin pelkäsin, että ajansaatossa koti autioituu, kun lapset häipyvät omille teilleen. Siivoushulluna siistin sitten kotimme kliiniseksi, nyhjötämme mieheni kanssa kahdestaan pesuaineen tuoksuisessa, järjestelmällisessä kodissamme. Elämisen jäljet häviävät.

Kun sitten edelliskesänä mieheeni iski armoton koirakuume, en voinutkaan enää vastustella… lapsethan olivat melkein jo pesästä lennähtäneet, olimme paljon kaksin, annoin periksi.

Sileäkarvainen mäyräkoirapoika Wäinö syntyi syksyllä 2015 maailmaamme sulostuttamaan. Olin silmänräpäyksessä rakastunut uuteen tulokkaaseen.

Meillä on nyt siis Wäinö, Wäpä, Wäpäleissön, Käyrämoira…rakkaalla lapsella lukemattomia nimiä. Wäinö on kietonut meidät pikkutassunsa ympäri heittämällä. Hössötämme hölmöinä pikkumurun ympärillä ja kaikessa viisaudessaan se tietenkin käyttää meitä hyväkseen. Wäinö saunoo, veneilee, autoilee, lenkkeilee, juhlii, iloitsee, lohduttaa, nukkuu ja on kaikkialla kanssamme. Wäinö yhdistää koko perhettä, tutustuttaa uusiin ihmisiin ja tuo iloa elämäämme. Enkä minä muistanutkaan miten paljon terapiaa koira tuo tullessaan, miten viisaita eläimiä ne ovat.

Nyt on lelut taas levällään, hallittu epäjärjestys ja siivouspäivinä siivottavaa. Koirankarvoja pedanttina ihmisenä vähän kammoksuin, ärsyttää ne vieläkin, mutta rikkaimuri on kätevä ystäväni. (Joskus vaan havahdun hoitelevani vaivihkaa koko huushollin rikkaimurilla kätevästi kulkien)

Myönnän, välillä suren valmiiksi Wäinön poislähtöä, hölmö kun olen.

Eletään nyt kuitenkin hetkessä..

Parhautta on napata Wäinö kainaloon ja painua päiväunille. Unohtaa maailman murheet ja nauttia pienen lämmöstä ja läheisyydestä.

Koira on ihmisen paras ystävä <3

p.s. Wäinön elämää voit seurata myös Instagramissa http://www.instagram.com/wapaleisson

comments powered by Disqus