elämä

Arjen kulutuksesta ja säästäväisyydestä.

En ole koskaan ollut nuoruudessani häävi säästämään. Muutto 18 vuotiaana omilleen kuitenkin muutti asenteeni säästämistä kohtaan. En edelleenkään kaupassa käydessäni laske kilohintoja tai ota halvinta leikkelettä, mutta pyrin kuitenkin optimoimaan menoni suhteessa tuloihini. Jokaisesta kuukaudesta olisi jäätävä edes hieman sukanvarteen. Muistan kun 18 vuotiaana aloitin pienen summan säästämisen aspi tilille. Ei kuulosta kovin hääviltä, mutta kuten sanonta kuuluu pienistä puroista kasvaa isompi joki. Tulojen kasvaessa myös säästöön menevän rahan osuus on luonnollisesti hieman suurentunut. Nykyisin itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että tässä 25 vuoden iässä on pärjättävä omillaan, ainakin minun itseni. Vanhempieni ei kuulu enää elättää ja kustantaa elämistäni, tai jos näin olisi, en pystyisi sitä häpeilemättä ääneen sanomaan. Minulle omilla pärjääminen on tarkoittanutkin taannoin esimerkiksi kolmen työn yhtäaikaista tekemistä. En kuitenkaan henkilökohtaisesti voi suositella moista, sillä tuolla työmäärällä on myös oma vaihtoehtoiskustannuksensa, joka minulle tarkoitti suurimmasta osasta vapaa-ajan viettojen jättämistä sivuun, koska noh, olin aina töissä. Tuosta ajasta oppineena olen osannut tasapainottaa työ- ja vapaa-ajan nykyisin jo paljon paremmin. Luovuin viikonlopputöistä ja nykyisin olenkin saanut nauttia kunnan palkkalistoilla säännöllisistä viikonloppuvapaista. Arjen luksusta henkilölle joka vuosikaudet työskenteli vuorotyössä, johon viikonlopputyöt olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Siinä ei paljon kavereita nähty tai käyty viikonloppureissuilla. Toki vähempi työmäärä tarkoittaa myös pienempää tulovirtaa, mutta voiko kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille asettaa hintalappua? Ei mielestäni. Nykyisin oma hyvinvointini menee kaiken muun edelle. Jotta jaksan töissä antaa työnantajalle parhaan mahdollisen, asiantuntevan ja tehokkaan työskentelyn on minun saatava palautua ja ladattava akkuja. Se tarkoittaa myös vapaa ajan tarvitsemista. Aikaa liikunnalle ja mielekkäälle tekemiselle. Olenkin itse valinnut etten työskentele täyttä 8 tunnin työpäivää arkisin. Pidän äärettömän paljon työstäni, mutta tiedän olevani tehokkaampi pitäessäni työpäiväni lyhyempinä. Palaudun paremmin. 

Minkälaisista asioista arjen säästäväisyys sitten koostuu? Itselle ne ovat niitä pieniä asioita, esimerkiksi irtokahvien ostamatta jättämisiä, tai vaikkapa se, että ei ostele turhia kertakäyttö rättivaatteita. Yllättäen sitä huomaa, että jopa noistakin saa säästettyä sievoisesti. Ruoka kuuluu kuitenkin siihen, josta en ole valmis tinkimään. Ruuan laatu ja ravitsemus ovat kuitenkin äärettömän isossa osassa hyvinvointia, koska kirjaimellisesti olemme sitä mitä syömme. Nykyisin tiedämme, että suolistomme on kuin "toiset aivot" joten miksi ruokkisin itseäni sellaisella ravinnolla joka saisi minut voimaan pahoin? Kuitenkin myönnän, että parannettavaa säästämisessä on edelleen. Ensivuoden puolella elämäni kokeekin mullistuksen kun parin työvuoden jälkeen siirryn opiskelijaelämään. En ole vieläkään orientoitunut täysin siihen, että jäisin opiskeluiden vuoksi työelämästä täysin syrjään. Mielenkiintoiset ajat ovat todellakin lähestymässä ja kenties ensivuoden puolella alkaakin aivan uusi aikakausi penninvenyttäjänä. Onneksi ihminen on hyvin mukautuvainen uusiin olosuhteisiin. Itse en siirry opiskelemaan vain sen vuoksi että haluaisin nykyisestä ammatistani pois, päinvastoin. Haluan laajentaa osaamisaluettani terveysalalla, jotta jatkossa pystyn työskentelemään laajemmalla terveysalan kentällä erillaisissa työtehtävissä, se jos mikä on tulevaisuuteen satsaamista, vaikka muutamaksi vuodeksi se voikin tarkoittaa tiukempien aikojen saapumista omaan henkilökohtaiseen talouteen. Voin vain toivoa ja uskoa että se kaikki on sen arvoista.

<3:hannekristiina

ig:hannekristiina