kasvihuone

Kasvihuone!

Kevät tulee!

Heti kun aurinko viipyilee taivaanrannassa pikkuisenkin pitempään mie alan olla keväässä. Vaikka onkin helmikuu. Haistelen aamulla sieraimet ammollaan josko jo tuulessa ois kevään tuoksu, mut ei lemua vielä palava lantala, joten talvi on. Mut silti. Ajatus on keväässä. Ja siinä kaikessa jonninjoutavassa hösäämisessä mitä tuo ihana aika tuo tullessaan!

Niinkun nyt vaikka kasvihuone.

Täytyyhän nyt joka akalla olla sellanen, jotta saa aamunäkkärin päälle ehkä joskus syyskuun lopussa viipaloida puolikypsän itekasvatetun tomaatin. Sen ainoan kipaleen, jota ei ehtinyt koiranpenikka kiskoa irti, kun oli liian ylhäällä. Aika vähiin nimittäin jäi viime kesän tomaattisato, kun huusholliin tuli koiranpentu, mutta eipä sitä tiiä oisko ne tomaatit koskaan ehtineet edes kypsyä muutenkaan. Ja aina tulee uus kesä ja uudet tomaatintaimet. Ehkä tänä vuonna jo itekasvatetut.

Mutta se kasvihuone. Se oli varsinainen ikuisuusprojekti, joka pysyi mulla ajatuksen asteella tosi monta vuotta. Vähän niinkuin se laulu – Voi kun olis viulu – voi kun olis kasvihuone! Olin ajatellu tekeväni sen vanhoista ikkunoista, mutta ei oikein ollut sopivia ikkunoita. Muovihuonetta en halunnu. Voi kun olis ikkunoita! Lopulta puoliskoni sai tarpeekseen haihattelustani ja tuumailustani ja yks päivä vaan kaiveltiin jostain halkoliiterin takanurkasta nippu ikkunoita ja siinähän ne sit oli. Hihat heilumaan vaan!

Puoliks suunniteltu on kahesti purettu.

Ekaks piti tietysti tehhä suunnitelma. Piirtelin ja tuumailin ja kiertelin pihalla. Jotakin seinää vasten joka tapauksessa se tulisi. Mittailin ikkunoita mihin ne riittäis ja lopulta päädyin suunnitelmissani kyhäämään hökötykseni pystyyn talon aurinkoisimmalle seinustalle heti ulkovesihanan viereen. Seinusta olikin aurinkoinen ja kuuma, sillä akkahan meinasi hyytyä jo perustuksen kaiveluvaiheessa, maa oli kivikovaa ja kivistä, mutta eipä viihdy rikkaruohotkaan riesana aattelin ja kajauttelin lapiolla kiveen.

Runko ja ikkunapalapeli.

Eka päivänä sain jo rungon ja sivuseinät pystyyn, sillä ikkunoista rakennellessa kasvihuone syntyy nopeasti, mie ruuvasin ikkunat kiinni suoraan runkoon, jonka tein jätepuusta, kakkosnelosia ja lankkuja oli tallin kulmalla läjä ja niistä silppusin moottorisahalla sopivia pätkiä.

Ihan pikkuisen kesken.

Pari päivää heiluttelin hihoja tiiviiseen tahtiin ja sain kuin sainkin kasvihuoneen jo viime kesänä käyttöön. Katto siitä vielä puuttuu ja se on tän uuden tuloillaan olevan kevään hommia. Valokatetta ajattelin laittaa. Tai jossen ehdi hankkimaan niin muovi saa kelvata. Pääasia, että sormet voi upottaa multaan noppeesti. Eihän tässä oo toukokuuhun kun yks hujaus, kaks kokonaista kuukautta ja muutama hullu minuutti.

Ja jos ei ehdi nyt justiinsa istuttamaan niitä tomaatin siemeniä niin taimethan voi taas ostaa valmiina. Kun ne pitäs kuulemma olla jo mullassa ne siemenet. NYT.

comments powered by Disqus