DIY

Sukkia yksjalkasille(ko)?

Miulla on ongelma.

Neulon koko ajan, no pysytäänpä totuudessa siis lähes koko ajan, kun välillä on nukuttavakin vaikkei malttais millään, mut puikoilla tai koneella on aina jotain kesken, nytkin monta sukkaa tekeillä ja sukkaparin TOINEN on se ONGELMA! Se ei vaan valmistu. Juu tiedetään, että vois tehhä kahta yhtäaikaakin mut kun kuljettelen käsinneuletta joka paikkaan niin sit niitä pitäis olla kaksi ja homma menee hankalaksi.

Ekan sukan tekasen tosta vaan vauhdikkaasti heti valmiiksi, älytön kiire saada valmiiks justiinsa, mutta kun on tuhat ideaa ja pitäis päästä jo seuraavan jutun kimppuun niin yksinäinen sukka jää huutamaan pariaan!

Miks se on niin vaikeeta? Onko kellään muulla neuloosin vaivaamalla immeisellä samoja oireita? vai tuleeko ne parit samaa tahtia valmiiksi AINA? Miun eivät tuu.

Pariton!

Nytkin on tuossa koneen kupeella paria vailla kirjava sukka, telkkarin lähellä puikoilla paljettisukka ja pikkualoitus parille, työkassissa yks tekele myös. Siinä se tuokin raitasukka on pöydällä roikuskellut monta päivää ja mie kun en nyt just malta, kun minua vie menneessään tää uusin juttu, bloggaus.

Mie en osannut edes koneella sukkia neuloa, pari vuotta sitten olin olevinaan niin kiireinen, etten ehtinyt lukemaan sukanneulomisohjetta neulekoneelle, ihmettelin ja ihastelin muiden koneneulojien tuotoksia käsityöblogeista ja pintskusta mutta en muka ehtinyt ite opettelemaan, kun se kantapää ja varvaskavennukset näytti niin monimutkasilta ja neulomiskaaviot oli ihan jotain abstraktia taidetta. Tulostelin ohjeita ja vissiin oletin että tieto tippuu päähän kun painaa vaan enter. Mokoma asia vaivas aina, kun koneelle istuin neulomaan. Tai jos laitoin sukat jalkaan. Monta kertaa kääntelin monisteita ja silti en kokeillut.

Sit yks ilta otin härkää sarvista ja istuin alas ja päätin että vaikka pää sulais niin ennen en koneelta lähe ennenkuin se saakelin sukka on tehty.

Perussukka ihan ite tehty.

Ja miehän opin. Homma olikin helpompi kuin kuvittelin.

Tuli vähän hölmö olo, tätäkö olin kiertänyt, kun luulin etten tajua ohjetta kumminkaan, kun en niitä lue ikinä muutenkaan yhtään missään vaan aina pitää tehhä ite ensin. Yleensä innostuksen iskiessä pujottelen langat koneeseen ja rupean neulomaan, vaikka monta kertaa ohjeen edes pikainenkin silmäys olisi se nopsempi reitti.

Uuen jutun oppiminen on älyttömän kivaa! Ja käsitöissä niitä ohjeita, vinkkejä ja ideoita riittää! Miekin surffaan illalla viimeiseks Pinterestissä ja selaan käsityöblogeja. Otin ekan sukan teosta koneella niin paljon kierroksia että opettelin neulomaan myös lapasen. Ja sit vielä toisenkinlaisen, tietysti piti päästä ite jo säätämään, neuloin silleen, että sain lapasen ommeltua yhteen samalla kun neuloo. No ei ollu sekään mikään ite keksitty juttu, sillä tubessahan tuokin oli jo videoitu, kun suurinpiirtein kaiken kai on joku muu jo tehny!

Mut enpä muista milloin oisin ollu yhtä tyytyväinen ihteeni, mie kärsimätön, malttamaton, tuhatrautaatulessatyyppi opin uuden jutun. Hyvä mie!

Ei oo varmaan yllätys, että se eka sukka jäi ilman paria...

Ihan oma ohje Revontulilapanen.

Tulevissa postauksessa saatetaan ehkä jo käsitellä aihetta ”kuinka neulotaan sukalle PARI neulekoneella” :) kuvien kans tottakai, sillä saattaahan olla, että joku toinenkin pähkii samanlaisen ongelman kanssa? Tai kaipailee perusohjeita perussukalle neulekoneella? Mie koitan kyllä neuvoa sen minkä osaan, opin siinä itekin lisää, sillä esimerkiks alatason käyttö on samalla tavalla jäänyt retuperälle, kun ei muka kerkii.

Huollettaisko vanha kone?

Neulekone näyttää tältä. Tää on yks miun autotallilöytö, vanha Brother KH-800 mallinen kone, jonka kirjoneuletoiminto on tuollanen luukun alle laitettava reikäkortti. Tällä en oo vielä neulonut, sillä se vaatii huollon ja putsauksen, mutta on toivottavasti soiva peli, kunhan puran tän osiksi, putsaan ja liotan öljyssä ja sit jos pääsis neulomaan.

Jokainen koneneuloja tietää, että joinain päivinä neulominen sujuu kuin kesäpäivä kukkaniityllä liihottelevine perhosineen ja joskus taas mikään ei suju, vähintään on planeetat väärässä järjestyksessä, sähkömagneettiset kentät jumissa, herne nenässä ja jokaikinen yritys tyssää siihen, että neulomus tippuu neuloilta.

Hei kaivakaas nyt ne mummon peru neulekoneet komeroista, sänkyjen alta ja ullakoilta, pyyhkikää pölyt ja aloittakaa uudelleen tää ysikytluvun harrastus, sillä tää on nyt taas trendilaji!

Ja tää on kivaa!

Ennenkuin yritätkään neulomista aloittaa niin pitää tarkistaa huopasalko, eli se pötky mikä painaa neulat alas neulapöydällä, sillä ilman sitä ei neulominen onnistu millään, vaan kelkka tökkää ja sitten tökkää innostuskin, kun ei vaan kule. Uuden huopasalon saa tilattua netistä, tai sit DIYtyypit tekee sen ite, niinku mie, ikkunatiivisteestä ja haavateipistä. Ensin rapsutellaan lättääntynyt vanha huopa irti kiskosta ja sit liimataan ikkunatiiviste uraan ja teipataan haavateipillä tiiviiksi. Tämmösellä virityksellä miulla toimii kaikki neulekoneet mut jos jollain on parempi vinkki, niin saa tehä paremman ja kertoa sen tännekin.

Ja sit suihkaus öljyä kiskoille ja haalimaan ihania värikkäitä lankoja läjittäin, suht halpaa väriterapiaa pimeisiin iltoihin ja ideat valloilleen :)

Liukuvärjättyä kakssäikeistä täysvillalankaa.
Tämmösiä tuli!

Kuulumisiin!

comments powered by Disqus