vegaani

Kokkien suhtautumisesta vegaaneihin

Tänä vuonna 2017 syksyllä aloitin opiskelemaan kokiksi. Opintoihin kuuluu teoria-opiskelua, opetuskeittiöllä ruuanvalmistusharjoitusta sekä työharjoittelua oikeissa ravintoloissa. Olen päässyt valmistamaan usein vegaanisia ruokia opetuskeittiöllä, kiitos avomielisen ja nykyajassa mukana olevan opettajan. Kaikki ravintola-alan ammattilaiset eivät toki pidä muutoksista ja se näkyy asenteessa. Vegaanius kuitenkin on lisääntynyt niin paljon, että suositussa ravintolassa kuin ravintolassa vierailee joka päivä vegaani. Keittiöön huudetaan:

"Onko vegaaneille mitään tänään?"

ja vitsi kuuluu:

"Ketsuppia!"

Joissain keittiöissä kauhistellaan vegaaniutta ja kaikenlaisia erityisruokavalioita päivittäin; ne ovat hankalia työntekijöille, jotka haluavat rutiiniduunia, jossa ei tarvitse tehdä ylimääräistä tai käyttää omaa luovuuttaan. Vegaanius nähdään omana valintana (josta tulisi kärsiä), kun taas keliaakikko (vaikkakin hankala asiakas) ei ole syypää omaan tilaansa, ja siten näin ansaitsee ruokansa. Asenteiden tulisi kuitenkin muuttua, sillä niin maailmakin on muuttumassa, yksilöpohjaisempaan syöntiin, jossa jokaisella on henkilökohtainen ruokavalio, joka sopii juuri itselle. Ja asenteet muuttuvat, kun kokkejakin on erilaisia ja itsekin eri ruokavalioita noudattavia. Uskon myös, että kun kokit tapaavat ja tutustuvat ensimmäisiin vegaani-ihmisiin ja muihin avaruusolioihin, he huomaavat heidänkin olevan tavallisia, ehkä jopa mukavia ihmisiä, joille on ihan kivaa tehdä ruokaakin. Toiset ottavat sen haasteena, toisille solepoikamikhään ja toisille se on hankalaa eikä vegaaniutta voida tai haluta ymmärtää.

Usein ravintola-alan yrittäjät ja yrittäjämieliset taas ottavat trendit, buumit ja muutokset vastaan bisnesmielin, sillä vegaani-asiakas on maksava asiakas. Vegaanin seurue menee syömään sinne, missä saa myös vegaani syödäkseen. Usein ajatellaan, että vanhempi mieshenkilö on sellainen, joka ei vegaaniuden päälle jaksa ymmärtää, mutta itse olen kokenut toisin. On nuoria tyttöjä, poikia ja vanhempia naisia, jotka kälättävät vegaaniudesta negatiiviseen sävyyn. Ikä tai sukupuoli ei kerro millainen asenne ihmisellä on. Ruoka-allergiaan asennoidutaan eri tavoin kuin omaan päätökseen olla syömättä eläimiä. Miksi eettisyys ei riitä syyksi ruokavalioon? Omasta puolestani voin sanoa, että ennen pystyin syömään lihaa ja nauttimaan siitä vain ummistamalla silmäni eläinten kärsimykselle ja olemalla ajattelematta mistä liha lautaselleni tulee. Nykyään kun ajattelen possua, ajattelen kaunista, suloista ja tuntevaa eläintä. Ehkä jotkut kokevat vegaaniuden pelottavana, turhana tai uhkaavana jostain omasta syystään. Ehkä toiset kokevat huonoa omaatuntoa tai alemmuuden tunteita salaa, ja naamioivat sen ilkeilyksi tai vitsiksi. Loppujen lopuksi sellaisten ihmisen voi antaa jäädä omaan arvoonsa, eikä omasta vegaaniudesta tarvitse koskaan väitellä kenenkään kanssa (sillä väittelyä yritetään synnyttää usein, ja joskus siihen on vaikea olla lähtemättä mukaan, mutta se ei omien kokemuksieni mukaan kannata juuri koskaan).

Taustalla on pelko, että ei osaa tehdä ja siitä seuraa haluttomuus edes yrittää

Jos ravintolan kokilla ei ole kokemusta vegaaniruoasta on hankala synnyttää tyydyttävää annosta ruokailijalle. Raaka-aineet ja vegaanikikat eivät ole tuttuja (vegaanikikoilla tarkoitan mitä käyttää esim. maidon tai kananmunan sijasta). Taustalla on pelko, että ei osaa tehdä ja siitä seuraa monesti haluttomuus edes yrittää. Siksi jo koulussa olisi hyvä opetella tekemään vegaaniruokaa. Meidän luokassa olen ensimmäinen vegaani ja läsnäoloni on tuonut opetuskeittiöön myös sen päivittäisen vegaanin vaihtoehdon valmistuksen. Usein valmistan sen itse, mutta joskus sen tekee joku toinen oppilas.

Positiivisimmat kokemukset tulevat ihmisistä, joilla on aito mielenkiinto uutta kohtaan

Koulutukseeni kuuluu oppia valmistamaan kaikenlaisia perinteisiä ruokia ja tehtävääni kokkina kuuluu maistaa kokkaamiani ruokia, myös liharuokia, ja olen huomannut, etten enää pidä lihan, kalan, juuston tai kermavaahdon makua enää kovin miellyttävinä vaikka ennen rakastin niitä kaikkia. En myöskään koe miellyttävänä liharuokien valmistusta, sillä lihan koskettelu ja käsittely lähinnä aiheuttaa nykyisin pahoinvointia ja mietteliästä oloa. Toivoisinkin, että valmistumisen jälkeen, tulevaisuudessa minulla olisi mahdollisuus valmistaa ammatikseni vegaanista ruokaa. Se on tietysti itsestäni kiinni ja niin kun maailma muuttuu, niin meidänkin täytyy sen mukana, sillä ihminen joka jää kiinni paikoilleen ei kehity eikä kasva ja lopulta katkeroituu samoihin vanhoihin kaavoihin kuin Inkeri Ankeinen. Oman mielenrauhan säilyttämiseksi, sellaisetkin henkilöt on vain hyväksyttävä, sellaisena kuin he ovat. Positiivisimmat kokemukset tulevat ihmisistä, joilla on aito mielenkiinto uutta kohtaan. Siitä voikin sitten syntyä jo hyvää keskustelua ja ymmärrystä toista ihmistä kohtaan <3 

Terveisin, Hely-pupu

comments powered by Disqus