hissi

Hissiteoria

Avaan kotirapun oven. Toinen käsissäni olleista kauppakasseista putoaa maahan. Kananmunat osoittavat mieltään iskeytyessään kivilattialle. No, niitä saa aina kaupasta uusia. Mitä siitä tulisikaan, jos kukaan ei ostaisi kananmunia kuin vain yhden kennon viikossa. Kanojen työllisyys varmaankin romahtaisi ja kohta meidänkin rappukäytävässä pötköttelisi munien sijaan mieltään osoittavia kanoja.

Alkupettymyksen jälkeen alan oikeastaan olla ylpeä rikottuani munat. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikella on paikkansa. Kananmunien paikka on tällä kertaa kivilattialla, eikä suinkaan puolisoni illaksi kaavaileman pannukakun mausteena. Kukapa olisi uskonut. Etenen hissin ovelle ja osoitan halukkuuteni siirtyä yläkertaan painamalla oven vieressä olevaa nappia. Hissi päästää iloisen kilahduksen ja lupaa täten saapua noutamaan minua pohjakerroksesta. Tämän toimituksen ajan kauppakassit pysyvät kiltisti näpeissäni.

Hissillä kestää. Otan varovaisen lonkkalevon ja keskityn tuijottamaan toistaiseksi kiinni pysyvää ovea. Ehkä se aukeaa nopeammin, kun sitä tuijottaa. Kuulen rapun oven aukeavan takanani. Vilkaisen taakseni ja näen naapurin tädin tunkevan yhdessä liikenteen melun kanssa sisään oviaukosta. Täti punnertaa itsensä sisäpuolelle ja melu jää vastaavasti ulos. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikella on paikkansa.

Nytpä meitä on sitten kaksi. Seisomme naapurin tädin kanssa vierekkäin ja tuijotamme yhä kiinni pysyvää hissin ovea. Koska hissillä nyt näyttää kestävän, päätämme tervehtiä toisiamme. Katseet kohtaavat, lyhyt nyökkäys ja ynähdys, katseet siirtyvät hissin oveen. Kumpaakaan ei sattunut.

Hissi ilmoittaa uudella iloisella kilahduksien sarjalla saapuneensa luoksemme ja olevansa valmiina kuljettamaan meitä yläkerroksiin. Ovi aukeaa ja liikahdamme tädin kanssa peräjälkeen sisäpuolelle. Kumpikin ottaa asemansa. Täti asettuu hissin perälle tuijottaen ovelta katsottuna oikeanpuoleista kopin seinää. Minä olen lähempänä ovea ja asetan katseeni oven vasemmalla puolella olevaan numerotauluun, joka ilmaisee tämän hetkistä lentokorkeutta:

1 ... 2 ...

Puhutaanpa säästä. Ei käy, se on tänään niin mitäänsanomaton. Ärsyttävää käytöstä säältä. Olisi kunnon myrsky tai liian kuuma, niin olisi jotain, mitä hississä valittaa. Mutta ei. Täysin tämän vuodenajan mukainen, keskiverto sää. Lämpötila viisi astetta plussalla, aamulla paistoi vähän aurinko, sitten oli pilvistä ja nyt aurinko taas kurkistelee pilvien takaa. Päivän pahimmat pyörremyrskyt odottanevat omassa olohuoneessamme poitsun majaleikin jäljiltä ja kovimmat jyrähdykset saanen kuulla hetken päästä puolisoni hoksatessa rikkoutuneet kananmunat.

... 3 ...

Täti vaikuttaa aavistuksen väsyneeltä tai itse asiassa stressaantuneelta. Hän jopa huokaisee äkkiä arvaamatta. Miltä sinusta, rakas täti, juuri nyt tuntuu? Ei, sitä ei voi kysyä. Siinä leimautuu samantien. Olen sentään kunniakas perheenisä saapumassa kotiin ruokakaupasta. Ei minun sovi kysellä naapurin tädiltä ihan mitä tahansa.

... 4 ... 5 ...

Jaahas, kohta ollaan perillä. Parempi luovuttaa ja keskittyä loppumatka intensiiviseen numeroiden tuijottamiseen.

...

Hissi pysähtyy ja kilahtaa jälleen pirteästi kertoakseen saapumisestamme määränpäähän. Hyvät matkustajat, ulkolämpötila matkakohteessa on viisi astetta, äsken oli pilvistä, mutta nyt aurinko jo pilkahtelee. Illaksi odotettavissa pyörremyrskyjä kotioven takaa. Toivottavasti nautitte matkasta. Oikein mukavaa illanjatkoa ja tervetuloa uudelleen. Ja sama vielä toisella kotimaisella. Ovi aukeaa ja pyrähdämme tädin kanssa rappukäytävään.

Olemme jo päässeet kumpikin omalle kotiovellemme, kun jokin saa minut vielä kääntymään: "Moikka sitten naapurin täti." Kyllä niin voi sanoa. Täti hymyilee ja kumpikin meistä runnoo avainta kotioven lukkopesään. Ovet aukeavat lähes yhtä aikaa ja molemmat huikkaavat tervehdyksensä omille perheilleen. Hyvin meni. Kumpikaan ei leimautunut eikä kumpaakaan sattunut.

Kuvaa muokattu
comments powered by Disqus