ajatukset

motivaatio ja sen puute

Mistä sinä saat motivaatiota?

Minulla on ollut nyt muutaman viikon ajan motivaation puute. Olen yrittänyt selvittää ja kartoittaa mistä moinen johtuu. Motivaation puute koskee tällä hetkellä lähinnä opiskelujani. Olen miettinyt pääni puhki mistä se johtuu. Yksi syy on varmasti se, että kouluni lähenee loppua, periaatteessa tämän kevään jälkeen minulla on jäljellä enää yksi työharjoittelu ja lopputyö. Hullua.

Onneksi minulla ei ole urheilua ja treenejä kohtaan tällä hetkellä motivaation puutetta, edellisestä postauksesta voitkin lukea uusista tavoitteistani sillä saralla. Itseasiasiassa motivaatiota tankotanssiin, akrobatiaan, lihaskuntoharjoituksiin ja juoksemiseen olisi sen verran paljon, etten haluaisi muuta tehdäkään. Mutta kun mun elämä ei koostu vain niistä. Mua vaivaa muun elämän motivaation puute. Tai ainakin yhden elämänosasen, eli koulumotivaation puute.

Ehkä ajatus taas yhden elämänvaiheen päättymisestä ahdistaa. Minun pitäisi olla valmis, ammattilainen ja mennä "oikeisiin" töihin… Opintoja aloittaessani minulle oli aika selvää mitä haluan tehdä isona. Mille sektorille haluan sosiaalialalla työllistyä. Enää tavoitteeni ei ole niin kirkas. Jossain vaiheessa opintojeni edetessä tavoitteeni syvenivät entisestään, ja mietin jo jatko-opintomahdollisuuksia sekä tulevaa päämäärää.

Kuitenkin nyt täällä Espanjassa minusta tuntuu, että olen lipunut kauemmas aiemmista tavoitteistani ja tulevaisuuden suunnitelmistani. Tuntuu, että en ole ollut niin ahkera kuin olisin voinut, ja minulle on kertynyt tekemättömiä asioita, jotka kolkuttavat takaraivossa. Se on inhottava tunne, mutta en siltikään saa kerättyä itseäni ja tehtyä kaikkia tarvittavaa. Kamalaa. Minunhan pitäisi olla aikuinen ja lopettaa tällaiset haihattelut...

Olen listaihminen ja olen tehnyt parikin listaa tekemättömistä asioistani nyt parin viikon aikana. Siltikään en ole saanut kerättyä itseäni. Olen lähinnä kadottanut ne tehdytkin listat...

Jotenkin en osaa nauttia tällä hetkellä Espanjasta ja tämän hetkisestä asioista niin paljon kuin haluasin. Eikö ole typerää? Se kuuluu osaksi luonnettani, mikä on ärsyttävää. Olen ollut aina sellainen ihminen, että joka kerta kun saavutan jotain, alan haaveilemaan uudesta asiasta. Mikä aiheuttaa sen etten osaa välttämättä nauttia sen hetkisestä saavutuksestani ja olotilasta tai paikasta. Typerää eikö? Minulla on sellainen typerä tyytymättömyyden tunne. Ja sitten stressaan siitä, että en nauti tarpeeksi... Huoh mikä oravanpyörä! Kadehdin niitä ihmisiä, jotka osaavat elää täysillä hetkessä ja nauttia joka sekunnista. Keitä he muuten ovat?

Nyt olen täällä Espanjassa, opiskelen ja asun täällä. Se on jotain mitä olen haaveillut jo monta vuotta. Kuitenkin minä haikailen nyt Suomeen. Siihen on tietysti syynsä. Tulevana viikonloppuna pikkuveljeni ja hänen tuleva vaimonsa järjestävät uudessa omistusasunnossaan Oulussa kihlajaiset. En kestä. Mun pikkupikkuveljeni on jo aikuinen, kihloissa, ja en ole edes nähnyt hänen uutta kotiaan. Eli missaan nuo(kin) juhlat. Lisäksi viikonloppuna on Helsingissä Inspiration Weekend 2018 -tapahtuma. Se on perinteinen somevaikuttajien tapahtuma. Itse osallistuin ensimmäistä kertaa Bloggers Inspiration Dayhin viime vuonna. Nyt tapahtuma kestää koko viikonlopun, ja sain oman kutsuni jo jokin aika sitten, joten elättelin vielä tämän viikon alkuun asti toivetta, että ehkä lentäisinkin Suomeen, ja osallistuisin tuohon tapahtumaan. Sekä tietysti menisin myös Ouluun veljeni kihlajaisiin. Jouduin kuitenkin peruuttamaan osallistumiseni Inspiration Weekendiin ja Awardsiin, koska aika ja rahat eivät nyt vain riitä Suomeen lentämiseen.

Tämä osoittaa taas sen, että kaikilla unelmilla ja haaveilla on aina kaksi puolta. Jos jotain haluaa, niin yleensä aina joutuu luopumaan jostain. "Elän unelmaani" nyt Valenciassa, mikä tarkoittaa, että joudun luopumaan joistain muista jutuista.

Mistä sinä unelmoit? Mistä saat motivaatiota? Osaatko nauttia hetkestä paremmin kuin minä? Olisi kiva tietää muidenkin ajatuksia näistä asioista.

xoxo

Anna

P.S. Kuvissa ovat yhdet tämän hetken lempparihousuni. Nämä vaaleanharmaat ruutupöksyt ovat tämän hetken käytetyimmät housuni. Ne ovat mukavan rennot, mutta kuitenkin siistit. Juuri sopivat luennoilla istumiseen, kun (ainakaan vielä) en viitsi koulussa ihan shortseillakaan olla. Nämä ovat perusfarkuista-shortseihin kiva välimalli. Näissä kuvissa yhdistin ruutukuosiin kukkakuosisen kimonotyyppisen liehukkeen, koska oli todella lämmin iltapäivä, ja mulla oli sellainen "villi" fiilis (huom. kaksi erilaista kuosia). Joskus "pukeutumissäännöt" on tehty rikottaviksi!

wearing

trousers: Pull&Bear / top: Vila / kimono: Indiska (from a friend) / sunnies: Wakanda Spain

Photos by Aleksi, edit by me

comments powered by Disqus