tämän hetken mietteitä

Työssäkäyvän ihmisen aikataulu on kovin täynnä. Kokopäivätyö velvoittaa niin hyvässä, kuin pahassa kokopäiväisesti. Tässä on ollut opiskelujen jälkeen paljon totuteltavaa. Niin ihanan vapaata, kun opiskelija-arki oli sen aika on nyt ainakin tällä hetkellä ohi, joten ajatukset on suunnattava uutta todellisuutta luoden. Tosiasiassa, jotain opintoja voisin vielä töiden oheen haluta sovittaa. 

Tässä luopumisen prosessissa on kestänyt aikansa. Elämä ei aina etene niin, kuin olit sen suunnitellut #aikuistumisenrealiteetit 

Toisaalta jostain luopuen saa tilalle uutta. Uusia työkavereita, töissä viihtymisen ja hauskuuden tunteen, omien taitojen kehittymisen, lisää kokemusta sekä tietysti joka kuukautisen tilipussin. 

Paljon vastuuta, jota on välillä rankka kantaa yksin. Erilaiset työt myös velvottavat eri tavalla ja tässä voisin vielä rohkeammin kuunnella itseäni tehden parhaaksi näkemälläni tavalla. Loppupeleissä nämä vaativat valinnat ole keneltäkään muilta pois niin paljon, kuin itseltäni. 

Elämä on välillä täynnä aivan vääristä asioista. Näkö sumenee, enkä enää saa omaa ääntäni kuulemaan. Mikä minulle on tärkeää? Somemaailma pitää meidät hereillä aivan extreme suorittamisen rajoille asti ja jos jäät jostain pois, iskee FOMO. Ihme psykologia ja miten paljon teknologiset vempeet meitä condition

Ajattelen paljon aikaa ennen yliopistoa, jolloin tekemäni asiat olivat hyvin balanssissa. Nälkä kasvaa syödessään ja viime vuosien nopeat muutot ovat syöneet tahtia. Tahtia, jota on huomattavasti vaikeampi tietoisesti pysäyttää. Olen erittäin kunnianhimoinen, korkealla tavoitteleva, luonteenpiirre, joka viime vuosina on kasvanut oikeaksi monsteriksi. 

On huomattavasti vaikeampaa tyytyä vähempään, jos on kerran tottunut handlaamaan paljon ja nopeasti. Mutta, eihän siinä silloin hyvin käy. Olen entistä tietoisempi, että monet nuoret palavat loppuun entistä nuorempana. Oma elämäntapani on myös hyvin suojaton sekä riskialtis burnoutille, ellen olisi niin tunteitani pohdiskeleva. 

Olisi niin mahtavaa, olla superhuman. Ihminen, joka handlaa aina kaiken. Mikä määrittää sinut ihmisenä? Onko se työ, status, kuka olet, kuinka kohtelet muita vai jokin muu? 

On kovin erilaista olla työelämässä Istanbulissa, kuin vaikkapa harkkarina Brysselissä tai opiskelijana Lontoossa. Välillä on vähän paha mieli siitä, että elämä ympärillä on niin epäoikeudenmukaista. On ihmisiä tässä maassa, jolla ei ole varaa maksaa yhtä paljon vuokraa, kuin minä ja, että on asioita, joille on suljettava silmänsä, jotta yksin jaksaa. Onko kasvatettava kuori, jotta uskaltaa olla, kuka on? 

Mun mielestä ulkoista kuorta ei tarvii. Itseluottamus ja turva omasta itsestä kompensoi sen, mihin muut ehkä kompastuisi. On luontaista, että kultturieroihin reagoi eri tavoin. Ei ole yhtä tapaa kohdata eriarvoisuutta. Oman kolonsa löytäminen vie aikaa. On kieltämättä, aika raakaa olla osa tätä yhteiskuntaa. Koitan löytää malttia, siihen, ettei aina voi olla niin valmis kaikkeen. Sitä se uusien kokemuksen kerryttäminen osaksi myös on. Sekä kasvattaa ajatuksia, että asioita saapuu vielä uudestaan, jos ei nyt niin vaikka ensi keväänä. Valitse vaan nyt, mikä nyt on tärkeää. 

Tältä viikolta opittua:

Liikunta ei ole tämän hetkisen vilinä elämäntilanteen päämäärä tai prioriteetti. Ehkä myös vähemmän suuret tavoitteet voisivat sopia paremmin. 

Take a second to settle. Eipä sitä sen enempää tarvitse selittää. 

comments powered by Disqus